Olla pimeita taalla

Pikkuhiljaa

2012-01-15T10:40:00.002+02:00

ehkä palailen. Sen kummempia avaamatta miksi äkillinen blogikuolema. Hankala alkutalvi, kaikenkaikkiaan.

Aloitellaan helpoimmalla, murujen kuulumisilla, isoin ensin. :)

Max täytti eilen k a h d e k s a n vuotta, ihan käsittämätöntä, että mulla on niin "vanha" lapsi! Ekaluokkalainen, fiksu sellainen. Koulussa menee tosi hyvin, on erittäin oppivainen ja ahkera. Opettaja on oikein tyytyväinen koulumenestykseen ja niin tietty mekin. On muistanut myös käyttäytyä kauniisti, noudattaa sääntöjä, osaa olla ryhmässä eikä kiusaa muita tms. Ylpeä Äiti! Ystäviäkin on vihdoin löytynyt. Kolme uutta kaveria halusi kutsua synttäreilleen, jee!

Diabeteksen kanssa on tilanne tasaantunut. Ei suurempia ongelmia. Vaikka se syksy oli jotain ihan järkyttävää, oli viime poli reissulla HbA1 silti edelleen hyvä, reilu 7. Ja vaikka koulussa on eletty pyhällä hengellä niin painokin oli noussut 200g ja pituutta venytty 2cm, eli oikein hyvin. :) Vuosikokeissa käytiin ja tuloksia odotellaan. Luulen kyllä, että kaikki oli ok koska vielä ei ole kuulunut mitään takaisinpäin.

Eilen vietettiin kuulema parhaita s y n t t ä r e i t ä ikinä. Koko päivän talossa lappasikin porukkaa, mukavasti porrastettuna eli myös Äidin mielestä oikein onnistunut päivä.

Tarjolla oli minttusuklaakakku (tottahan se aihe piti olla ängri böördsistä), vadelmarahkakääretorttua, puolukkapiirakkaa, vaahtokarkkisuklaata, dipattavia ja dippiä ja jauhelihapizzaa. Lisäksi kaikki jouluna tulleet suklaat sun muut oli hävitettävänä, kätevää. :)

Jatketaan Alexilla tai Rusinalla joku toinen päivä, m u k a v a a sunnuntaita!

Valoa.

2011-12-04T14:46:00.001+02:00

P i k k u j o u l u terveiset jouluvalojen merkeissä.

Näitä tarvitset:

1. Seuraa ja ämpärin tai korin metsäretkelle.

2. Valmistaudu keräämään kävyt itse

koska seuralaisillasi on parempaa tekemistä.

3. Jätä koira sittenkin kotiin, jos se on käpyjä syövää sorttia

4. Kuivata kunnolla ja

5. Maalaa spraymaalilla muutamaan kertaan

6. Sommittele purkkiin tai muuhun vastaavaan

vanhojen kaapista löytyvien valojen kera

Maanantaita!

2011-11-21T09:16:00.001+02:00

Ensimmäinen jouluun hurahdus löytyi s-marketista!

Myllynparas saa vähän auttaa kun päästään leipomaan. :)

Täällä on alkanut projekti.

Sellainen projekti, että siivotaan kaapit ja laatikot.

Huone kerrallaan, turhat pois.

Välillä oon niin intoa täynnä tästä ja välillä taas ei huvittais yhtään.

Tai huvittais mutta ei jaksais.

Tähän mennessä mitään ylimääräistä ei löydy

Maxin huoneesta, takkahuoneesta ja vessoista.

Jäljellä siis

makkari

vaatehuone

Alexin huone

kodinhoitohuone

olkkari

keittiö

eteinen

varasto

autotalli

Samalla ois tarkotus tehdä myös perusteellista siivousta.

Tällä kertaa ylimääräiset saa päätyä kirppikselle,

voisin kuvitella, että yks pöydällinen ainakin kertyy sälää.

Jospa joulukuun alussa olis valmista ja voisi varata pöydän.

K i v a a u u t t a v i i k k o a !

Talviteloilla.

2011-11-17T06:30:00.000+02:00

Piha nimittäin.

Kerrankin on lasten rojut kerätty ajoissa pois

ja polkupyörät viety huollon jälkeen autotalliin.

(Älkää huomioiko kuvassa näkyvää kottikärryä. ;) )

Tässäpä onkin oiva tilaisuus vilauttaa mitä kaikkea tuo

takapiha saikaan kesän aikana kokea.

Nyt:

Viime syksynä:

Neliöitä tuli pihalle lisää ainakin 150

kun hökkeli ja kaatopaikkakatos purettiin ja hävitettiin.

Kaatiksen aidan takaa.

Tässä vaiheessa roinaa, harkkoja ja p*skaa oli hävitetty jo reilu kasa.

Kaikesta saan kiittää tätä purkuintoista kaveria.

Minä en osallistunut edes ruohon kylvöön tällä kertaa. :)

Ensi vuonna jatketaan aidan pitkällä sivulla.

Nyt saa lumi tulla!

Täällä taas.

2011-11-15T09:28:00.001+02:00

Jospa koittais palata blogilandiaan päivittelemällä kuulumisia. Joko tää loppuu alkuunsa tai sitten seuraa romaani.

Aloitellaan työjutuilla. Kiirettä on pitänyt ja marraskuu on ollut täynnä kaikkea vähän erilaista. On ollut paljon koulutuksia ja sain työkaverini kanssa kunnian tehdä mallit meidän ketjun uusiin mainosjulisteisiin, huih mikä vastuu ja jännitys. Molemmat tehtiin kahdet hiukset, suunniteltiin meikki ja vaatteet yhdessä. Pelottavinta oli se itse hiusten teko, väri ja leikkaus, idea. Oli pakko onnistua täydellisesti! Lähes tyytyväinen olin lopputuloksiin ja itseasiassa kuvauksissa hämmästelinkin sitä kuinka hyvältä MUN tekemät hiukset nayttikään. :D Itse kuvaukset oli paikallisessa sisustusliikkeessä, Vivantessa, tai sen kupeessa olevassa hotellihuoneistossa. Mahti puitteet. Kuvaukset meni ihan nappiin, mallit, joista yksikään ei ollut ennen mallintöitä tehnyt, oli aivan loistavia. Itselle ainakin jäi tunne, että saatiin todella hyviä kuvia, ja taisi ne meidän isot pomotkin olla ihan tyytyväisiä. Uskomattomat kehut ainakin saatiin illalla. *Ylpeä!*

Itse yritin välissä ottaa kuvia kulisseista, tässä vähän tunnelmia:

Terveys. Niih.. Pojat on molemmat olleet pikku räkiksissä. Ensin Max ja sitten Alex. Ei mitään suurta, ei edes kuumetta. Onneksi. Maxin DB hommelit on tasaantuneet, ei suurta draamaa tuon sairaalareissun jälkeen.

Itsellä kesti se selkäkipu pahana noin puolitoista kuukautta. Loppui siihen kun lopetin annettujen jumppaliikkeiden tekemisen ja nappien napsimisen. (?) Toissa viikonloppuna kyllä niksautin sen uudestaan kun olin talkoissa kaverin luona ja viimeviikonloppuinen lätkämatsissa istuminenkaan ei kyllä hyvää tehnyt. Kipuilee siis edelleen, ei vaan niin pahasti tällä kertaa. Jäykkyys ahdistaa, on inhottavaa kun ei voi liikkua normaalisti. Ei voi tehdä oikein mitään normaalisti kun aina se kipu jäytää tuolla jossain ja oikea puoli lantiosta on jumissa.

Räkäset ja selkävammaset onkin viettäneet aikaa olkkarin lattialla: :D

Koti. Ei mitään uutta. Ei mitään kivaa sisustusrintamalla. Ei jaksa, ei raaski, ei innosta. Just ja just pysyy kämppä kasassa ja siitä saa kiittää vaan mun arkivapaita.

Poikien lelut sain siivottua kertaalleen. Reipas läjä lähteekin tällä kertaa Afrikkaan asti kiertoon.

Joulu. En tajua miten ihmiset voi nyt jo vouhottaa niin täysillä joulusta. Koristella kotia jne. Oon ihan kade kun fiilis on hukassa. Meillä ei ole vielä edes laitettu talvivaloja. Vaikka se on kyllä työn alla. Käpyjen maalailu oli vaan odotettua hankalampaa. :D Yhden ihanan idean bongasin netistä joulua varten, en tiedä vielä jaksanko itse ommella vai tilaanko "kaverilta". :) Vitsit musta on tullut tylsä!!

En edes tiedä missä vietetään joulua, kenen kanssa eikä yhtäkään lahjaakaan ei ole vielä hankittu. No onneks on reilu kuukausi aikaa.

Menot. Uskomatonta, mutta meillä on joka ikinen viikonloppu buukattu uuteenvuoteen asti. Ei toki pe-su mutta menoja piisaa. Mulla on jopa kolmet pikkujoulut, just mietin, että onpas mulla paljon kavereita! :) Sitten on illanistujaisia ja tuparit. Pojilla yhden viikonlopun mittainen leiri mummilassa! Uutenavuotena olen kutsunut porukkaa meille, kun mökkeilemään ei jengillä enää päästy. Sitten on se jouluaatto siinä välissä. :) Ei kyllä haittaa ollenkaan tällänen putki, koko syksy on ollut aika tylsä ja masentava.

Mekko. Olen tilannut kaverilta the mekon talven menoja varten! Jee! Mustan perus kellomekon. Olkaimeton ja helma pienellä nostolla. Sitä voi sitten tilanteen mukaan asustella. Ensimmäisiin pikkujouluihin tulee vyötärölle punainen leveä silkkinauha ja hiuksiin oma tekemä nappi"kukkanen". Ei malttais odottaa mekon valmistumista! :)))

Oiskohan sitä enää muuta mainitsemisen arvoista? Ei kai. Kiitos sille joka jaksoi näin kauas lukea. :)

Tänään me kotoillaan Alexin kanssa ja iltapäivällä on Maxin koululla vanhempainvartti. Tuskimpa taas vartti riittää. MuAhhaa. Nyt me lähdetään tuonne aurinkoon lenkille, aivan ihana ilma. :)

Sairaalassa taas.

2011-11-07T11:55:00.001+02:00

Jälleen jatketaan sairauslinjalla. Voisin muuttaa blogin nimeksi vaikka että OLLAAN SAIRAITA TÄÄLLÄ. Vieläkin muuten naurattaa kun mietin sitä auto matkaa, jolla Alex ton alkuperäisotsikon mustalaisittain tokaisi. :DDD Autossa o l i pimeää. :)

Vietettiin viikonloppua kavereiden luona yökylässä. Meitä oli kokoontunut sinne täysi talollinen, 8 aikuista ja 9 lasta. Yllättävän hulinatonta meininkiä vaikka toisin luulin. :) Ilta sujui mukavasti, mutta alkuyöstä piti tietty hiukan draamaakin olla, koskas nyt ei olisi..

Aamulla kun heräiltiin ei Max huolinut ollenkaan aamupalaa. "Emmä tiijä" oli vastaus kaikkeen. Annoin pojan vaan olla kun sokeritkin oli suht ok, ehkä vähän korkeat. Meillä on kaksi kertaa viimeisen kuun aikana ollut sellainen tilanne, että ihan yhtäkkiä Max on voinut huonosti, se on kestänyt tunnin, poika on oksentanut pari kertaa ja sen jälkeen ollut aivan kunnossa ja syönyt hyvällä ruokahalulla. Kukaan muu ei ole kummallakaan kertaa sairastunut oksutautiin. Epäilin, että taas olis tälläinen tilanne päällä.

No tiettyhän poika alkoi sitten oksettamaan. Oksenteli muutaman kerran mutta sitten piristyi. Söi aamistakin. Oltiin jo suunnittelemassa shoppailu reissua, kunnes aamupalat tuli syliin. Just joo, poika suihkuun ja kotiin. Kiva, että taas vaihtelun vuoksi tartutettiin sata ihmistä kerralla.

Automatka oli kauhea. Yhdessä vaiheessa Max voi niin huonosti, että silmät vaan pyöri päässä. Ei ollut enää tässä maailmassa. Säikähdettiin tietty kauheasti ja äkkiä pysähdyttiin mittaamaan verensokeri. Onko se nyt sitten mennyt liian alas. No ei ollut, edelleen korkea. ??? Epäilys, ettei tämä olekkaan vatsatautia vahvistui. Kunnes, juuri kun olimme lähes kotona ja ajateltiin käydä vuokraamassa leffa niin alkoi pikkuveli muuttua huonovointisen näköiseksi ja pitihän senkin pussiin yökätä. Juuri mitään ei kuitenkaan tullut. Ei siis leffaa, kotiin vaan äkkiä.

Kotona molemmat pojat vuoratulle sohvalle koomailemaan. Alex virkistyi, Max oli tosi huonona. Oksenti ulos ne vähäisetkin siemaisut mehua jota pakotin sen juomaan. Pelkäsin matalia. Mitattiin ketoaineet kotiin tullessa, 4,6. Sokerit 11. Soitto lastenkilikalle ja db-osastolle, nyt ei tajua. Siellä antoivat kotihoito-ohjeet ja päätettiin vielä hetki kokeilla. Tykitettiin poikaan inskaa vaikka takaraivossa pelottikin se, että jos tää nyt on sitä vatsatautia niin kohta ollaan sairaalassa joka tapauksessa. Juotin pojalle limua ja annettiin taas insuliinia reilusti. Ja kaikki tuli ulos. Uusi kanyyli, uudet mittaukset ja sairaalaan. Sokeri 11 (vaan?!) ja ketot 5, mitä hittoa

Onnea on asua sairaalan naapurissa.

Lastenklinikalta oli jo soitettu sairaalaan eli tiesivät odottaa meitä. Tällä kertaa ei omaa huonetta herunut vaan jouduttiin käytävälle verhottuun koppiin pultsareiden ja kuolemaa tekevien ihmisten keskelle. Yritin pitää verhoja mahdollisimman kiinni ettei poika näkisi ihan kaikkea mikä siellä käytävällä mun silmiini osui. Yritin jutella sille joulusta ja kaikesta mahdollisesta ettei se kuulisi kaikke sitä kärsimystä. Ihan kamalaa.

Maxin olo tasaantui. Oli kyllä ihan naatti, muttei enää sekava ja todella huonovointinen. Kopissä kävi hoitajia ja lääkäri vähän väliä kyselemässä kaikkea, mutta mitään hoitoa ei saatu. Verikokeet otettiin Maxilta käsitaipeesta ja vaikka itketti, oli muru niin reipas. Ei riuhtonut kättää irti vaan reippaasti antoi putkiloiden täyttyä. Sitten odoteltiin tuloksia.

Kyllä, happomyrkytys oli taas ja poika kuivunut. Lastenosasto kutsui. Max oli kuitenkin edelleen parempivointinen, halusi jopa syödä. Osastolla saikin kroisantin ja maitoa jotka söi hyvällä ruokahalulla, "äiti, ei enää okseta". Mitattiin taas ja sokerit oli 7 ja ketot 3,9. Jee!

Osastolle oli hälytetty jo eläkkeellä oleva lastenlääkäri jolla oli pitkä tausta myös diabeetikoiden hoidosta. Mahti pappa. Taas tutkittiin ja mietittiin ja mä olin jo varma, että oksennustaudin saa unohtaa. Lääkärikin alkoi olla samaa mieltä.

Näillä näkymin Maxin flunssa ja kolmatta päivää vetelevä kanyyli oli syynä tähän myrkytystilaan. Vaikka sokerit ei kertaakaan olleet katossa, niin jotenkin tämä yhdistelmä aiheutti tilanteen. Mysteeriksi jäi koska mitään loogista syytä ei löytynyt. Lääkäri oli niin tyytyväinen meidän viime viikkoonkin, sekun oli siis todella hyvä.

Lääkäri meinasi, että jäädään yöksi osastolle. Mutta koska tilanne oli kohentunut niin paljon, ruinasin kotiinpääsyä. Sovittiin sitten, että seitsemältä oletaan viimeiset labrat ja jos niiden tulokset on hyvät, päästään kotiin. Max katsoi elokuvaa ja sen aikana piti saada litra appelsiinimehuosmosal seosta juotua kun kanyylia ei onnistuttu laittamaan käteen. Sitäkin piti yrittää seitsemän kertaa, ihan hirveää. Tässäkin tilanteessa Max oli ihan äärimmäisen rohkea. Istui vaan kädet nyrkissä kun lääkäri tökki neulalla käteen. Kyseli vaan "menikö se jo, menikö se jo". Istuin pojan takana ja tunsin kuinka sen sydän vaan jyskytti tuhatta ja sataa. Itku pääsi vasta kun yritykset oli takana.

Isi ja (täysin voimissaan oleva) Alex tuli meidän seuraksi. Odoteltiin ja juotiin mehua. Otettiin viimeiset mittaukset. Sokerit 22 ja keto 0,9. Huippua! Noin korkea sokeri kun oli vaan riittämättömästä insuliinista mehuun verratuna johtuva. Kello löi seitsemän ja tällä kertaa verikokeet otettiin onneksi vaan sormen päästä.

Tulokset tuli yllättävän nopeasti ja lääkäri kävi vielä juttelemassa. Tilanne oli parantunut huimasti ja saatiin lähteä kotiin!

En voi kun ihmetellä sitä, miten rohkea tuo mun lapsi on. Miten se kestää kaiken sen pskn jota on esim tänäkin syksynä joutunut kokemaan. Kyllä se kysyi multa, että miksi mulle käy aina tämmöstä. :´( En tiedä, en todellakaan tiedä. Mun puolesta voisi jo alkaa vähän pidempi jakso jolloin pojan ei tarvitsisi kärsiä mitään ylimääräistä. Alkaa Äitikin olla taas rajoilla ton kestämisen suhteen. Pakko vaan jäädyttää tunteet ja mennä eteenpäin. Vaikka kuinka sattuis sydämeen ja tekis mieli vaan itkeä ja olla katkera.

Palaveri.

2011-11-05T11:02:00.000+02:00

Kiitos kaikille jotka edellistä viestiä kommentoivat. ♥

Koululla käyty. Tilanne oli alussa kuin olisi teuraaksi joutunut. "Kerros meille nyt tästä Maxin sokeritasapainosta." ÖÖÖ, joo. Siis alusta asti kaikki vai? (Kun nehän siis tietää jo koko systeemin.) Siinä sitten änkytin miten asiat on, suppealla faktatiedolla höystettynä.

Paikalla oli Maxin ope, erityisavustaja, terveydenhoitaja ja rehtori. Päälimmäisin ongelma oli se, että ope on verranut liikaa Maxin diabetesta sukulaispoikansa diabetekseen. On pelännyt, että Max ehtii mennä koulupäivän aikana hapoille eli ketoaineet nousta. Kun sukulaispoikakin menee herkästi. Niin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa meneekö Max. Ja muutaman kerran tämän kokeneena voidaan todeta, että Maxilla kestää useampi tunti ennen kuin ketoaineet alkavat nousemaan. Ja koska insuliini on tähän asti AINA laskenut verensokerin koulussa, ei tälläistä vaaraa ole ollenkaan. Ymmärrän, että tää on jo sitä laajentavaa tietoa taudista tavikselle, mutta harmittaa se, että vaikka ollaan alusta asti nämä faktat kerrottu ja asiasta on mustaa valkoisella ei koululla siltikään uskota. Kertasin siis vielä koko homman kaikille, toivottavasti meni jakeluun. Sovittiin myös, että aamupalan ja lounaan välinen mittaus jätetään pois, se kun sotkee ajatuksia näköjään liikaa kun tulos on aina korkea.

No. Nämä korkeat sokerit on nyt sitten aiheuttaneet sen, että kyseiset ihmiset on alkaneet kaivelemaan vastuupuolen lakiasioita. Ja löydöshän oli se, ettei ope eikä avustaja sen kummemmin edes saisi annostella pojalle insuliinia. :-O Ei vaikka on ohjeet ja lääkäriltä paperit ja hänen ohjelmoiva insuliinipumppu ja kaikki. "LAIN mukaan meidän ei tarvitse ottaa tätä vastuuta." Mitä vanhempi voi tehdä tässä vaiheessa! Jäisin kuulkaas mieluusti kotiin ja olisin koulussa paikalla aina tarvittaessa. Harmi vaan kun ei toi lottovoitto oo ihan osunut kohdalle. Siinä sitten surkuttelun jälkeen kysyin, että kukas sitä pumppua näppäilee? No Maxhan se. Ongelma ratkaistu. Avustaja tekee sen mitä on tehnyt tähänkin asti, katsoo vierestä, että kaikki menee oikein... *Huokaus*

Sitten me väännettiin taas ruokailusta. Niin kuin joka ikinen kerta kun "hoitopaikka" vaihtuu. *Tupla huokaus* Mulla on nirso lapsi joo-o, ja se ei taivu. Se ei syö sitä puuroa vaikka tapahtuis mitä. "Mutta kun meillä on koulussa nämä säännöt joita jokaisen on noudatettava," Ymmärrän. Mutta suodaan nyt kuitenkin vähän erityiskohtelua sairaalle lapselle. Syököön leipää jos puuro ei maistu. Tuskin kukaan haluaisi vaihtaa paikkaa. Tärkeintä on, että poika syö ja kasvaa, ja verensokeri ei pääse liian alas. Jättäkää se ruokavalion monipuolisuuden hoito meille kotiin. (Varsinkin kun nykypäivänä se jopa syö ihan monipuolisesti kotona.) Mutta ei. Kukaan ei ole ikinä uskonut, että väsytystaktiikka ei tässä tapauksessa toimi. Ja kun on toi sairaus, on vaan PAKKO joustaa.

Keskenhän kaikki tietty jäi, ei mikään aika ikinä riitä näissä palavereissa. Tuosta ruokailu asiasta haluan edelleen vielä keskustella. Onneksi ope on sitä mieltä, että hän ei ketään ruokalassa itketä. Vaan paljon se auttaa kun vieraskorea lapsi itkee sitten yöllä kotona...

Terveydenhoitaja oli juuri sellainen kun olin kuvitellutkin. Vastavalmistunut ja niin tärkee että. Yritti siinä esittää jotain tietävänsä ja joo, on sillä tiedossa mikä on diabetes1. Annoin meidän diabeteshoitajan numeron ja oikein toivon, että se sille soittaa. Sanoin, että saavat ihan vapaasti keskustella keskenään meidän asioista. Hoitajalle soitin kanssa ja sanoin, että saa ihan vapaasti kertoa sitten miten meillä menee. Lupasi ehdottaa myös jotakin kurssia th:lle. :D Se oiskin hyvä. Prkl.

Rehtori taas niin ihanan tietämätön kaikesta. Sillä oli ne omat mielipiteensä ja en edes jaksanut alkaa jauhamaan vastaan mistään kun näin, että opettajakin pyöritteli silmiään muutaman kerran.

Avustaja sen sijaan oli aika hiljaa niinkuin aina, selvisi, että sillä onkin kaksi luokkaa joita avustaa. Ja että Maxin luokassa on useampikin avustettava. Eli ajanpuute on ihan todellista. :( Kurjaa, että sillä on liian suuri työtaakka ja vastuu (vaikkei siis näköjään sitä vastuuta olekkaan). Ihanan pieni muuten tää kaupunki taas vaihteeksi. Siellähän se istui meidän liikevastaavan asiakkaan eilen. :D Ja on ihan vakio asiakas.

Tämmönen tilanne katsaus. Vaahdotessa ei varmasti kovin järkevää tekstiä tule. :)

Ps: Tehtiin viime viikonloppuna pumppuun yksi muutos. Poika saa yhden tunnin aikana vuorokaudessa 0,05 yksikköä enemmän insuliinia kuin ennen. Tämä on aiheuttanut sen, että tasapaino on muuttunut hurjasti, verensokeri on pysynyt tosi hyvänä, vaikka ehkä hiukan liikaa matalia iltaisin. Niin pienestä se on siis kiinni. Katsellaan kauanko onni kestää, päälle pukkaava flunssa luultavasti tuhoaa taas kaiken.

Erityistilanteita.

2011-10-31T09:51:00.001+02:00

Tästä on pakko kirjoittaa kun raivo on vielä pinnassa. Mies sai viime viikolla puhelun Maxin koulun rehtorilta. Rehtori oli haukkunut pystyyn meidät vanhempina kun ei huolehdita meidän lapsesta ja sen sairaudesta tarpeeksi hyvin ja kehoittanut meitä muunmuassa hakeutumaan sairaalahoitoon vaikka viikoksi laittamaan Maxin sokeritasapaino kuntoon. O_o Näinhän se menee. Me ollaan tosiaan tässä kolmen viikon päästä neljä vuotta vaan turhaan kärvistelty kotona verensokereiden huidellessa vuoristorataa kun sen vaan niin helposti saisi sairaalassa asettumaan kohdilleen. Viikossa. Ilman muuta uhrataan oman lapsemme tulevaisuus ja elämä ihan vaan omaa huolimattomuuttamme.

"Näitä erikoistilanteita alkaa nyt olla vähän liikaa." "Nyt pitää selvittää tämä vastuu kysymys." Jep jep. Maxilla on erityisavustaja. Ei henkilökohtainen, mutta koko luokan. Kolmessa eri päiväkodissa on pärjännyt hyvin ilman minkäänlaista avustajaa myös silloin kun insuliini pistettiin kynällä. Ongelma on se, että pojan erityisavustajalla EI OLE AIKAA avustaa. (??!!??) Koska "erityistilanteita on liikaa". No eikö ne ole juurikin ne erityistilanteet joita varten se avustaja on sinne kouluun hommattu?! Näitä erityistilanteita koulussa on siis heidän mielestään korkeat sokerit. Joihin ollaan alusta asti selitetty syy ja ohjeet niiden hoitoon on olemassa ja hyvin selkeät. Oikeaa erityistilannetta ei ole ollut kertaakaan koska en ole kertaakaan joutunut hakemaan poikaa koulusta kesken kaiken kanyylin vaihtoon tms. Avustaja on saanut aina sokerit laskemaan ilman ongelmia. Napin painalluksella tai kahdella. Muutoin kouluarki sujuu diabeteksen kannalta niin, että Max mittaa itse sokerin ennen ateriaa ja tarvittaessa. Max annostelee pumpulla itse insuliinin ja avustajan tehtäväksi jää kertoa syötyjen hiilarien määrä ja katsoa vieressä, että Max painaa varmasti oikeat annokset menemään. Eli kovin montaa minuuttia ei päivässä tuohon itse hoitoon kulu. Tarkkailua tietenkin lisäksi mutta senkin hoitaa osittain opettaja.
Matala sokeri on tainnut olla ainoastaan yhden kerran ja koululla löytyy niidenkin hoitoon rautalankaohjeet ja varahiilarit löytyy repusta, pulpetista ja koulun keittiöstä. Lääkäri on ohjelmoinut pumpun annokset ja annosoppaan jota koulussa käyttävät. Pitkäaikaisverensokeri on hieman yli 7, eli erinomainen tuon ikäiselle lapselle. Koulun aloituksen jälkeen pumpun annostuksia on hiottu ainakin kolmeen otteeseen. Täysin oikeaa määrää vaan ei ole vielä löytynyt aamupäiville, iltapäivät sen sijaan sujuu jo erittäin hyvin. Mitä muuta me enää voidaan tehdä!?

Kerkesin jo olla niin onnellinen siitä, että meidän kohdalla koulumaailmaan siirtyminen on sujunut diabeteksen kannalta hyvin. Koulusta ei ole esimerkiksi kertaakaan soitettu ennen tätä ja ihmetelty sokereita tms. Avustajan ja opettajan kertoman mukaan kaikki on sujunut hyvin ja vihkoon merkatuissa arvoissa ja hiilareissa ym ei ole ollut mitään ihmeellistä. Vettä myllyyn taitaa heittää koulun uusi vastavalmistunut terveydenhoitaja jolla on selkeästi vaan kirjatietoa tyypin 1 diabeteksesta. Ai että mä kiehun.
Tällä viikolla meillä on koululla aiheesta palaveri, saa nähdä kuinka moni henkilökunnasta tällä kertaa vaivautuu raahaan pe*seensä paikalle.

Böö!

Jatkoa..

2011-10-13T09:00:00.001+03:00

Pitäsköhän ihan laittaa blogi hyllylle. Tuntuu ettei saa tänne mitään aikaiseksi. Ei saa kyllä muutenkaan. Näkisitte mikä kaaos esim täällä kotona on. Pyykkihuolto on ainoa mikä pelaa. Mutta ne paritetut sukat on edelleen kopassa olohuoneen sohvalla... Kun jostain saisin nyt energiaa ja liikeradat kuntoon niin ehkä sitten. Paitsi samalla kun en kykene mihinkään on myös evvk fiilis. Kun ei kukaan muukaan täällä niin miksi hitossa minäkään. Missähän vaiheessa menis yli jos antais vaan kaiken olla?

Syyslomasta on näin ollen tulossa siivousloma, kuinka ihanaa! No eipä paljon haittaa kun fleguilun takia mitään reissuakaan ei ole suunniteltu vaikka Mies sai sekin muutaman päivän vapaata. Ollaan sit kaikki yhes koos keskenämme tääl kaatiksella. Aurinkoista ja mieltä ylentävää. Jes.

Tähän on tultu.

No ei vaan sentään.

Kuva on siltä ajalta kun makkaria uudistettiin.

Siitäkään en ole jaksanut kertoa. :/

Toi selkä kiukkuaaa edelleen. Naprapaatti sai kyllä nikamalukon auki, mutta urheiluhierojaa tarvitaan avaamaan lihaskramppi joka on ison selkäfileen alla olevassa lihaksessa. Eli ei siis auta vaikka pakottaisin Miehen möyhimään selkää. Eikä onneks paljoo v*tuta se, että sain ajan vasta lauantaille. Kärvistellään siis edelleen.

Oli ihan kauhea pettymys sillon tiistaina kun kävin niksauttajalla kun selkä ei tullutkaan kuntoon. Olen niiiiiiin kyllästynyt tähän. Ja kohta varmaan jonkun syöttöporsaan kokoinen kun jos on mahdollista, en liiku millimetriäkän. Vaakataso on paras asento. Sen takia jää ihan perusaskareet ja sen myötä vähäinenkin liikkuminen kokonaan. Lenkkeilystä ym nyt puhumattakaan. Itku silmässä olen kyllä vetänyt edelleen työmatkat pyörällä, siihen en taivu, että maksaisin enemmän kun tienaan bussimatkoista tohon parin kilometrin päähän.

Sen verran päätin tänään aktivoutua, että leivon töihin perinteisesti lomapiirakkaa. Pitää niitäkin raukkoja vähän hyvitellä kun olen kiukutellut siellä kohta kolme viikkoa. Kuinka ne huokaiseekaan helpotuksesta kun valittaja jää 11 päiväksi pois töistä.

On muuten erityisen hyvä resepti, kokeilkaa:

Pohja:

2 munaa

2dl sokeria

2dl maitoa

1dl voisulaa

4dl jauhoja

2tl leivinjauhetta

Päälle marjoja tms.

Mitä kirpeämpiä, sen parempi.

Puolukoita, raparperia, punaviinimarjoja tms.

Tänään laitan raparperia, omppua ja kookoshiutaleita.

Näiden päälle riputellaan vielä murotaikina:

50g voita

1dl sokeria

1dl jauhoja

Uunissa 225 asteessa noin 20 minuuttia.

NAM

Edit.
Ohjeesta siis tulee pellillinen.

Kipu.

2011-10-09T18:01:00.000+03:00

Selkäkivun syy selvisi tiistaina. Mulla on "ilmiselvä nikamalukko". Sen lisäksi vielä "harvinaisen syvä selännotko" ja "jäykät lonkat". Jepjep. Mummous saapui. En olis ihan ajatellut, että näin nuorena.

Olen ollut ihan toivoton tapaus viimeiset pari viikkoa. Ei mene tuntia etten valita kipua. Mutta kun joka ikinen asia mitä teen sattuu. Sattuu istua, sattuu seistä, sattuu kävellä. Sattuu kantaa, sattuu kumartua, sattuu ojentaa. Ainoastaan maaten onnistun löytämään kivuttoman asennon mutta sekin on nyt viime päivät ollut työn ja tuskan takana. Kipu tuntuu lantiossa ja lonkissa. Ensin oli vaan toisella puolen mutta nyt särkee molemmin puolin. Viiltävää polttavaa kipua. Erilaista kun mikään mitä olen aikaisemmin tuntenut.

Kyllä mä hartaasi mietin miksen huolinut tarjottua saikkua kun lauantaina viimeistä asiakasta pestessä alaselkä tärisi kivusta. Mut jos mä nyt vielä neljä päivää jaksaisin ennen syyslomaa. Tiistaina on onneksi ennen iltavuoroa aika naprapaatille, jaksais vaan uskoa että se auttaa... Mä oon niin totaalisen kypsä tähän toimettomuuteen ja avuttomuuteen. Ja tietty särkyyn. Ja siihen, etten voi muuta kun kiukutella ja olla ihan hirveä läheisille.

Että sellanen valivali postaus tänään. Jatkoa varmaan seuraa. Sori.

Jotain positiivista kyllä,

Rusina oppi viikonloppuna uimaan!

(Ja nyt täällä haisee märkä koira sen lisäksi, että näyttää kaatopaikalta.)

Hurjat.

2011-10-03T10:41:00.000+03:00

Hieman erilainen viikonloppu takana.

Hulinaa kyllä piisasi, ja korvat soi vieläkin kahden viisi vuotiaan taisteluleikeistä.

Kummityttö ja sen pikkuveli oli meillä yökylässä. :)

Taisteluleikkien lisäksi ulkoiltiin ja

katsottiin viime pääsiäisen HOP elokuva.

Leivotiin pannukakkua ja syötiin se kera jäätelön.

Luettiin kirjaa ja nukuttiin hyvät yöunet (?!)

vaikka äitiä piti aluksi vähän ikävöidä.

Lakattiin kynsiä ja kiharrettiin hiuksia

ja leikattiin hurjille uudet tukat.

Leivottiin sämpylöitä ja leikittiin.

Se on kivaa kun on lapsia kylässä, omillakin

on enemmän tekemistä. :)

Uusi viikko ja uudet kujeet. Kaaosta pitäis alkaa selvittämään. Mulla on vaan alaselkä niin kipeä, etten pysty tehdä yhtään mitään ilman kipua, joten ehkä pitäsi kuitenkin ottaa levon kannalta. Niin kipeä, että sattuu jopa kantaa täysi kahvikuppi olohuoneeseen keittiöstä. Huomenna pääsen onneksi lääkäriin. Ihan ihmeellinen särky, mulla ei ole ikinä ennen ollut vastaavaa enkä tiedä mistä tämä on tullut kun mitään ei ole sattunut enkä ole mitään erilaista tehnyt. Auts.

Lopuksi vielä linkki arvontaan Minnan blogiin joka on täynnä kaikenlaisia ihanuuksia, käy kurkkaamassa! :)

M u k a v a a v i i k k o a k a i k i l l e !

Uusia...

2011-09-30T10:32:00.000+03:00

...pieniä ihanuuksia kotona.

Halppiskaupat on just parhaita löytöjen tekemiseen.

Uudet lasit ja keittiöön täydellisesti passaava laatikko tarttui eilen mukaan.

Soffatyynyt tilasin eräältä ompelijalta.

Muuten tykkään, mutta punaisen sävy on väärä.

Saa nähdä kauanko jaksan noita katsella olkkarissa.

Kekkereiden emäntää lahjottiin ihanilla jutuilla.

Kiitos! ♥

Koskaanhan ei voi olla liikaa lyhtyjä. ;)

Tyhjä.

2011-09-28T09:03:00.000+03:00

Pojat sai vihdoinkin meidän sängyt.

Tästä johtuen tuli sitten eilen tyhjennettyä ihan koko makkari. :)

Uusi sänky tulossa, ja pari uutta/muuttunutta pikku juttua.

Sänkyjen vaihdoksen myötä meillä alkoi uusi rytmi (kokeilu).

Maxin unettomuuden ja Alexin aikaisen heräämisen takia

siirrettiin nukkumaanmeno aikaa tunnilla myöhemmäksi,

eli 21 mennessä kumpikin petiin.

Katsotaan kuis käy. Jos isompi ei ala helpommin nukahtamaan,

ja pienempi herää aina vaan kukonlaulun aikaan niin

sitten palataan vanhalle kaavalle.

Onkin ollut totuttelemistä tässä uudessa rytmissä.

Niin kaavoihin kangistuneita sitä näköjään ollaan. :)

Iloiset suomi naiset.

2011-09-27T13:03:00.001+03:00

Jep. Tallinnan reissu takana. Tässä pikanen reissurapsa. Ihan mahtavaa oli, vaikka hiukan porukka jakautuikin erinäisiin osiin. Kaipa se odotettavissa kun meitä oli kuitenkin 9 naista reissussa.

Lauantaina matkattiin lahden yli täpötäydellä viikkarilla. Oli mukava lähtöaika kun ei tarvinnut herätä viideltä aamulla ehtiäkseen satamaan.

Perillä ilma oli lämmin ja aurinkoinen, kuinka loistavaa! Nakattiin matkalaukut hotellille ja mitäs muutakaan me tehtiin kun lähdettiin shoppailemaan. Useampi tunti siinä vierähtikin ja löytöjä tehtiin. Syöminkien kautta hurautettiin taxilla takasin hotellille jossa meitä osa porukasta jo odottikin.

Nuutuneet shoppaajat taikoivat itsestään bilekuntoiset ja matka jatkui taas. Oluthuoneen kautta yökerhoon joka oli muuten jees mesta, mutta siellä soi vaan viropop. :D Puoli kuudelta aamulla kylläkin vasta kotiuduttiin joten ilmeisen hauskaa oli. :)

Aamulla kymmeneltä kello herätti aamikselle, ja sitten olikin jo aika luovuttaa huone. Jätettiin tavarat kuitenkin vielä hotellille ja painuttiin takasin shoppailemaan. Tällä kertaa ajeltiin taxilla vähän kauemmas isoon ostoskeskukseen jossa olisi voinut viettää koko päivän... Ja taas tehtiin löytöjä. Budjetti piti muuten, mutta viimeset kahvit sponssas kaveri. :D

Löysin iki-ihanan farkkuhameen ja pari täydellisen mallista t-paitaa, pehmosen villatakin ja sekin sellasta mallia mitä olen jo pitkään himoinnut sekä talveksi uuden kaulahuivin.

Pojille toin tuliaisiksi pitkät vaahtokarkit ja herofactoryt, ja hyvät tulkkarit olikin. Mies sai Kaiken. (punaviiniä.)

On kyllä ollut parhautta aloittaa viikko vapaapäivillä, olen saanut rauhassa toipua matkaväsymyksestä. Paitsi tänään on kyllä tullut riehuttua noiden huonekalujen kanssa, mutta siitä lisää myöhemmin. ;)

Valitusta ja biletystä.

2011-09-19T14:46:00.000+03:00

Tää ei lopu koskaan. Nimitäin mun flunssa. Alan olla jo niin totaalisen loppu kuin olla ja voi. Kaksi viikkoa nyt kestänyt tälläistä on/off tautia. Suoraan sanottuna pahempaakin on koettu, ei sillä, mutta kuluttavaa tällänen jatkuva kökkö olo, hirveä yskä ja nokan valuminen. Viime viikolla jouduin olemaan saikullakin ja aika vähin voimin sain järjestellä meidän syyskekkerit. Ei sinänsä mitenkään yllättävää, ainahan meillä jonkun sairaus pilaa matkat, lomat ja juhlat.

Juhlat sujui onneksi aivan loistavasti. Jostain lokeroista vissiin sain kaiveltua esiin virtaa yhdelle vuorokaudelle. Syötiin hyvin, laulettiin, tanssittiin eikä draamalta voinut välttyä. Kivaa oli silti ja paljon on tullut kiitoksia. :) Aivan huippua oli se, että meille tosiaan mahtui ihan kivuttomasti 20 henkeä yöksi. :D Tästä syystä juhlat jatkuikin aamuun asti, kuudelta taisin itse mennä "nukkumaan".

Ruokapuolesta ei sen parempaa kuvaa tullut nappastua,

mutta tarjolla oli:

Uuniperunoita

Kastiketta

Kanafilettä

Katkarapuja

Tonnikalaa

Vihersalaattia

Pastasalaattia

Petonkia ja levitettä

Jälkkäriksi:

Suklaakakkua ja kahvit

Yöpalaksi:

Kinkkupiirakka

Kasvispiirakka

Lohitäytteiset ruisnapit

Pikkusuolaista

Arkeen on palattu. Huomenna taas asiakkaiden pariin, täytyy toivoa etten tukehdu tähän yskään. :/ Ihan hirveä morkkiskin töiden suhteen. Tuntuu etten juuri tässä kuussa ole siellä ollut. Mistähän repis tsempit loppukuulle?

Tekis mieli alkaa elämään taas normaalisti ja nousta täältä sohvanpohjalta, en ole käynyt ulkonakaan kunnolla pariin viikkoon. Mutta ei vaan ole voimia ja ottaa henkeen. Onneksi on iisi viikko tulossa, ainoastaan töitä ja yks vanhempainilta tiedossa. Viikonloppua lukuunottamatta, sillon pitäs Äidin lähteä tyttöjen kanssa Tallinnaan yhdeksi yöksi. Mistä näitä bileitä oikein riittä? :D

Sillä aikaa kun vanhemmat kekkeröi,

oli pojilla luxus oltavat Vierumäellä.

Innokkaat sienestäjät:

Olen niin super onnellinen kun pojilla on sellanen

Mummi joka antaa niille niin paljon.

Enkä tarkoita tavaraa. :)

Kivaa viikkoa kaikille!

Toivottavasti tästä pian virkistyn niin virkistyy blogikin.

Kaikkea taas olis mistä kertoa. :)

Tilkkutäkki.

2011-09-13T20:01:00.001+03:00

Ihanainen tilkkutäkki on kotiutunut.

Tilasin sen Viva La Vintage blogin kirjoittajalta.

Kuinka hieno se onkaan ja SUURI! Ja pehmoinen.

Ei mikään tilkkupeitto vaan -täkki!

Kiitos vielä Minna! ♥

Täkki saa pehmustaa ensitöikseen pinnasohvaa.

Saa nähdä jääkö siihen vai keksinkö oivempaa käyttöä.

Taas tulee kuvia tästä nurkasta kotia,

lupaan laajentaa kuvakulmaa kunhan toinen puoli olkkaria

on taas kunnossa. :)

(Tällä hetkellä sohvan pääliset on pesukoneessa, eri nätti tunnelma.)

Nimi.

2011-09-12T07:36:00.000+03:00

Hän sai kasteessa nimekseen Roope Oskar Eemeli.

Kauniisti oli koko toimituksen ajan,

osan nukkui ja osan killitteli ristiäisvieraita.

Suurperheellinen Pikkuveljeni. ♥

Apinalauma on jälleen kasvanut.

Vielä puuttuu kuvasta kaksi puolikasta lauman jäsentä,

tai toinen niistä on vissiin vielä pullana uunissa. :)

Koiran elämää.

2011-09-10T12:11:00.000+03:00

9.9.2011

Rusina 1 vuotta!

M u i s t o j a vuoden varrelta:

Kyllä mä olinkin pikkuinen!

Minä ja Mamma.

Uudessa perheessä ei kestänyt kauaa kotiutua.

Äiti onko ihan pakko poseeraa!

Pikkusena en jaksanut pitkää lenkkiä kävellä.

Mä olen aina osannut rentoutua.

Veikka se sit jaksaa kanssa aina kuvata mua..

Tuosta talvesta on lenkkikäyttäytyminen parantunut,

paitsi jokaisesta vastaantulevasta koirasta hullaannun edelleen.

Nami miten herkullinen hiiri tuo olikaan!

Näin isompana olen alkanut vahtimaan.

Välillä pitää oikein kovaan ääneen haukkuakkin.

Viralliset 1 vuotis kuvat tulossa,

kunhan tuo adoptioÄiti flunssaltaan jaksaa.

Vauhdikasta päivää!

Mukavuuksia.

2011-09-06T09:49:00.000+03:00

Parhautta tää uusi elämä. Kaksi viikkoa nyt putkeen alkanut maanantai ja tiistai vapaalla. Vastapainoksi työpäivät on olleet täynnä töitä, eli alku on mennyt just niinkun suunnittelinkin. ;)

Alexille on tehnyt niin hyvää tämä rauhallisempi arjen tahti. -Äiti koska meillä on MEIDÄN vapaapäivät? ♥ Inana. Eikä me edes tehdä mitään erityistä sen kanssa. Ollaan vaan ja hoidetaan kotiaskareita, käydään ulkona ja tehdään yhdessä ruokaa. Uusi puolikin miekkosesta on löytynyt. Se on aina ollut niin kiinni Maxissa, että omaa tekemistä on ollut vaikea keksiä. -Mulla ei ole mielikuvitusta! Vaan nyt on mielikuvituskin löytynyt. Tuolla suhailee tälläkin hetkellä hotwheelsit kauheeta vauhtia pitkin kämppää. :D Muutenkin poikien ero on tehnyt hyvää yhteiselolle. Niillä on ihan superhauskaa keskenään, keksivät leikkejä ja riekkumisia kahdestaan ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Tykkään siitäkin, että meillä alkaa olemaan taas aina perussiistiä. On se vaan toista kun saa rauhassa hinkuttaa puoli päivää taloa puhtaaksi. Eilenkin piti vaan olla, mutta tulipas sitten pestyä ikkunat ja pestyä ja lyhennettyä olohuoneen verhot. :) Pikkuhiljaa olen alkanut pesemään kaikkia kodin tekstiilejä. Kohta täällä on ihan kaljua. :D En vaan viitsi laittaa puhtaita vielä takaisin vaan odotan tulevia kekkereitä. Sitten on ihanaa kun kaikki on vimpanpäälle.

Suuremman luokan syysbileet on siis tiedossa, aivan mahtavaa, että kaikki paitsi yhdet kutsutut on tulossa! Ja jäävät yöksikin. Saa nähdä mitä siitä tulee, ei täällä ole ennen yöpynyt 20 ihmistä. :D Pojat lähtee koko viikonlopuksi Mummin kanssa touhuamaan. Ei malttas odottaa.. Menu on suunniteltu ja soittolista tehty. Kampausaika kampaajalle on varattu. Uusi paita pitäs vielä käydä metsästämässä uusien farkkujen kaveriksi.

Kampauksesta tuli mieleen,

että mulla on taas pitkä tukka!

Vähän raidoitettiin omaa ja jatketta, tulipas niin paljon parempi!

Kohta nää lähtee kauppaan hakemaan viikon ruuat ja

apteekissa ja postissakin pitää piipahtaa.

Viikonloppuna saankin sitten toisen kummilapsen,

palaillaan niissä merkeissä!

♥

Iltaa.

2011-09-04T20:35:00.000+03:00

Siivouksen, pyykinpesun ja kyläilyn lisäksi ehdin tänään shoppailemaan.

Kävin poikien kanssa Ikeassa ja Askossa.

Oishan tota ollut vaikka mitä ihanaa,

mutta pidetään nyt tiukempaa linjaa turhakkeiden suhteen. :)

Tuikkutäydennyksen lisäksi löysin etsimäni matot!

Ja vieläpä huimaan 3 kympillä hintaan Askosta.

Eikä sitä voinut olla ostamatta myöskään

pitkään himoitsemaani torkkupeittoa,

tarjouksessa kun oli sekin!

Niiiiiin pehmonen kun olla ja voi. ♥

Sunnuntai ilta jatkuu näissä merkeissä:

Ekat tuikut!

(Uskokaa tai älkää...)

Herkkuna kanafetasalaatti.

Ja sidukka! Hups.

Sekä uudet jaksot.

Saanko molemmat? ;)

Ihanaista iltaa muillekkin. :)

ReissuRaportti.

2011-09-01T18:34:00.000+03:00

Reissurevohkaan kuului minä, pojat, kaveri ja sen lapset.

Ei ollakkaan tehty viimeseen seitsemään vuoteen mitään ihan keskenämme.

Loistava maailmanparannusviikonloppu.

Kiva paikka tuo Vierumäen urheiluopisto.

Tekemistä piisaa vaikka millä mitalla.

Asuttiin hotelliolosuhteissa Äidin kämpillä, mikäs sen mukavampaa.

Hellekelit oli vielä piste I:n päälle, tuntui kun olis ollut ulkomailla. :)

Sillä aikaa kun muksut kulutti virtaa jumpassa,

mammat kävi hipsimässä pienen kävelylenkin ihanissa maisemissa.

Leikkipaikoissa nuo olis viihtyneet vaikka kuinka kauan.

Välillä täytettiin massuakin.

Ja heposella piti tietenkin käydä ratsastamassa.

Keilaus oli hitti,

onnea on: radan laidat. :D

Päivälleen saman ikäiset poikammekin viihtyivät hyvin yhdessä

alkunahistelun jälkeen. :)

(Alexilla ja Eemillä on 12h ikäeroa. Alex on nuorempi.

Kävin siis synnyttämässä oman vauvan samalla kun

käytiin katsomassa parhaan kaverin uutta tulokasta. :D )

Sunnuntaina käytiin vielä uimassa ennen kotiinlähtöä.

Niin kivaa kun lapsilla oli kivaa. :)

Kohta ne pääseekin tuonne uudestaan,

Mummi ottaa ne mukaansa kun me aikuiset jäädään kekkeröimään.

Mutta siitä lisää myöhemmin. ;)

Syntymäpäivä.

2011-08-29T14:34:00.001+03:00

Torstai iltana tulin töistä kotiin puoli yhdeksän maissa. Takana oli kolme pitkää iltavuoroa, eli koko viime viikko kului käytännössä töissä. Max tuli sanomaan ettei saa unta kun janottaa. Mitattiin sokerit ja 22 näytti. Tarkistin iltapalan insuliinit ja huomasin, että ne oli unohtuneet. Eipä siinä mitään, vahinkoja sattuu. Inskaa menemään ja lasi vettä naamaan. Sinne se sitten nukahti.

Puolikuolleena laittelin seuraavan päivän hautajaisia varten vaatteet valmiiksi, tulevaa viikonloppu reissua varten loppuja kamoja kasaan ja tietty siivosin jotta ois hiukan kivempi tulla kotiin. Menin nukkumaan puolen yön maissa ja sain semmosen tunnin nukkua ennen kun kuului huuto.

Max itki hysteerisenä ja valitti huonoa oloa. Poika oli sen verran sekaisin, että päätin mittata sokerit uudestaan. 23. Just. Ja sitten alkoi oksennus. Eikun kanyylin vaihtoon keskellä yötä. Suhteellisen vaikeaa oli yli hysteeriselle lapselle vaihtaa yksin kanyylia.. Oksentamisen takia aloin myös mittaamaan ketoaineita. Mutta tietenkään mittari ei toimi silloin kun sitä kerran vuodessa tarvitsee. Poika rauhoittui. Soitin osastolle ja kyselin kuitenkin mielipiteitä. Helsingin päässä kehottivat lähtemään sairaalaan, mutta koska Max nukahti, niin soitin paikalliseen sairaalaan ja kysyin saisinko hakea lainaan ketomittarin, ettei tarttis turhaan raahata nukkuvaa lasta sairaalaan. Siellä taas sanoivat, että jos kerta rauhoittui ja nukahti niin voidaan odottaa aamuun ja tulla sitten jos on tarvetta.

5 minuuttia kului ja sama oksennus hysteria ralli alkoi uudestaan. Oksennettiin masu tyhjäksi ja lähdettiin sairaalaan. Onneksi se on tossa ihan vieressä. Ensiavussa päästiin heti omaan huoneeseen ja verinäytteet käytiin ottamassa melkein samantien. Ihanaa kun onnistui sormenpäästä, taipeesta otto ois kruunannut koko yön.

Kello oli kolmen paikkeilla ja Max voi edelleen huonosti. Uusi kanyyli kyllä toimi koska sokerit oli alkaneet laskemaan pikkuhiljaa. Kerran vielä piti oksentaa, ja sen jälkeen pikkumies toipuikin ihan silmissä. Piristyi, ja olihan se jännittävää olla keskellä yötä sairaalassa Äidin kanssa.

Syykin kaikkeen selvisi. Max irrotteli vanhan kanyylin ihosta ja "neulahan" oli ihan siksakkia. Eipä ihme jos ei insuliinit meni läpi. Poika oli päivällä ajanut pyörällä tolppaa päin ja lentänyt tietenkin vauhdilla pyörän selästä. Ilmeisesti tässä tällissä on pumpun johto päässyt venymään ja vetänyt muovineulan ihosta eikä se tietenkään mene takaisin ilman oikeaa neulaa. Sinänsä harmi, että napin ihoteippi on niin hyvin kiinni pysyvää, jos koko kanyyli olisi irronnut, tälläistä ei olisi päässyt tapahtumaan.

Saatiin labratulokset ja ketoasidoosi oli jo kehittynyt. Jäätiin siis seurantaan yön yli. Päästiin lastenosastolle yöksi ja siellä Max sai yöpalaa, nälkä reppanalla tietenkin. Rajun kuivumisen takia lekuri olis laittanut kanyylin käteen ja nestettä sitä kautta vaikka Max oli ihan valmiina juomaan tarvittavan määrä. Sanoinkin sitten tai jouduin sanomaan suht tiukastikkin, että ei laiteta. Aivan turhaa kidutusta.

Ihan kilipää lääkäri, sanoi itsekkin että on ihan sekaisin kun on yö, :-O ei tuntunut tietävän diabeteksesta yhtään mitään ja silti intti mulle vastaan hoidosta. Jopa paikalla ollut hoitajakin oikoi lääkärin käsityksiä vaikka selvästi varoikin astumasta sen varpaille. Voitte kuvitella paljon mä kiehuin tuossa vaiheessa. Hullu shokki saada tollanen ihminen hoitamaan sen jälkeen kun ensiavussa tavatut ihmiset oli aivan ihania.

Viideltä saatiin lupa nukkua mutta vasta kuudelta kun hoitaja kävi mittaamassa sokerin saatiin unta. Kahdeksalta tuli labratädit ja otettiin uudet verikokeet. Vähiin jäi yöunet.

Isikin saapui aamulla paikalle Alexin kanssa ja aamupäivä hengailtiin osastolla tuloksia odotellen. Lääkäri vaihtui ja tämä uusi kotiutti meidät puolen päivän maissa. Kaikki oli ok, ja tämä lekuri sanoi ettei aio millään tavoin puuttua meidän diabeteksen hoitoon. Helsingin päästä oli selvittänyt, että hoitotasapaino on hyvä ja vissiin huomannut, että tää äiti tietää mistä puhuu. :)

Miehen Mummon hautajaiset jäi multa ja Maxilta väliin. :( Ei ollut voimia lähteä sinne ja Maxille olis ollut ehkä vähän liikaa draamaa yhdelle vuorokaudelle. Nukuttiin päiväunia tai ainakin levättiin sillä välin kun Mies ja Alex kävi saattamassa Mummon hautaan.

Elämä jatkuu, tässä tapauksessa vaan vähän liiankin pian. Iltapäivällä nimittäin vietiin Mies omalle reissulleen ja lähdettiin lasten ja kaverin ja sen lasten kanssa Vierumäelle viikonlopun viettoon. Mukava viikonloppu oli, siitä myöhemmin lisää.

Niin ja siis tuo perjantai oli mun synttäripäivä. Kauhein sellainen ikinä. Ens vuonna paremmalla onnella. :)

Intona.

2011-08-23T07:27:00.001+03:00

Vihdoinkin se puraisi, se sisustuskärpänen! Wohoo! Pää pursuaa ideoita! Koko kesä onkin mennyt ilman minkäänlaista fiilistelyä. Lukuunottamatta pinnasohvan kotiin muuttoa. ♥

Jotenkin nyt loksahti paikoilleen juttuset keittiö/olohuone sektorilla. Aijjai pääsispä jo toteuttamaan. Hakusessa ois "painava" mustavalko(harmaa) räsymatto, kapea, noin 60cm ja 180cm pitkä. Mistä mä semmosen saan?! Muu sälä melkein jo löytyykin kaapeista. Onneksi. :D

Pieni osa siitä, mitä mulla on mielessä:

Viikend.

2011-08-22T11:06:00.000+03:00

V i i k o n l o p p u n a:

Tein huipputyöpäivän lauantaina.

Syötettiin kaverit kreikkalaisella ruualla,

olipas niin tosi hyvää, harmi kun ei tullut otettua kuvaa.

Menu:

Valkosipuliciapatta

Fetasalaatti

Spagetticarbonara

Pesin, siivosin ja järkkäsin poikien kaikki vaatteet.
Alexilla on taas yllinkyllin, Maxin kaappi huutaa tyhjyyttä.

Pussitin uffitettavat ja laitoin osan myyntiin.

Koiria hemmoteltiin pitkillä lenkeillä.

Mies purki jättimäisen määrän romua pihalta.

Hieman tasoitti maata.

Ennen tuossa kohti oli kaikkea oksettavaa...

Rakensi pihalle vajaa, joka valmistunee tällä viikolla loppuun.

Sunnuntain illallis ruokailu hoitui naapurissa ja

pennuille paistoin pannaria iltapalaksi meidän osoitteessa.

Eipä jäänyt aikuisille syötävää kun nelisteen mussuttivat. :D

Ma*****tien marjakoirat hoiteli loput karviaiset.
Rusina on opettanut naapurin koirankin napsimaan herkut parempiin suihin.

Ihana viikonloppu kun sai olla vaan kotona puuhastelemassa. :)

Kotihommat periaatteessa kaikki tehty ja tänään on vapaapäivä. \o/
Muksaa v i i k k o a kaikille!

IsoPieni.

2011-08-19T21:06:00.000+03:00

Ensimmäinen kouluviikko takana. Tosi hyvin on mennyt. Aika valmis tuntui Max olevan koulunkäyntiin, ensimmäisen päivän jälkeen oli jo lähes rentona. Kasvanut henkisesti ainakin puoli metriä. Koulumatkat ja välitunnit vuotta vanhemman naapurin pojan kanssa on varmasti helpottaneet asiaa. Sillä on ollut oma opas.

Mainioita juttuja kuuntelin kun herrat keskustelivat kahdestaan kouluun mentässä. Kengännauhojen solmimisen osaaminen oli polttava aihe. ♥ Uskomaton voima muuten koulun kelloilla. Ihan salamana joka iikka säntää sisään, jopa pikkuveljet ja -siskot. :D

Iltapäiväkerho on ilmeisen mukava paikka, on saanut jo kaverinkin. Aivan loistavaa on se, että poika saa siellä välipalan ja olla paikalla joka päivä neljään, eli yksinoloa iltapäiville ei juuri tule.

Diabeteksen kanssa on sujunut niin kuin oletinkin. Korkeita sokereita (jännityksestä) joka päivä, mutta muuten ok. Ja hyvin on tädit pärjänneet, kertaakaan ei ole tullut "mitä nyt tehdään" puhelua.

Jotenkin EN kuvitellut, että se itsenäistyminen alkaa näin rajusti HETI kun koulukin alkaa. -Äiti mä meen nyt senkaa tonne. -Jaa minne, viitsitkö kertoa??? Rajat kun meillä on asettuneet tähän asti lähi leikkipuistoon. No eipä siinä auta muu kuin päästää, kai? Puhelin ja rusinat taskussa se viipottaa menemään tuolla. Kaverit tietää diabeteksesta ja ukkeli ottaa kyllä aika varman päälle. Saattaa soittaa, että -mulla vähän sydän jyskytti ja kädet tärisi niin mä söin jo rusinat. Vielä kun saisin sen iskostettua Maxin päähän, että niillä rusinoilla ei pitkälle pötki vaan pitää tulla heti kotiin syömään. :) Ihanaa kun se on jo niin iso. Vai pitäisikö mun olla enemmän sydän syrjällään sen takia? Vai vaan luottaa tietyissä rajoissa?

Uusi ongelmakin on ilmaantunut. Mitä tehdä sitten kun Max haluaa mennä kavereiden kanssa ja Alex haluaa mukaan? Enhän mä voi viisi vuotiasta samalla tavoin päästää menemään. Ja kun ei sillä ole tässä yhtäkään omaa kaveria lähimaillakaan joiden kanssa voisi vastaavasti olla. Eikä siinä vaiheessa Äidin seura juuri kiinnosta kun kaverit menee taiteilemaan pyörillä tms.. Tosi hankalaa ja kurjaa Alexille. Muutenkin on reagoinut negatiivisesti koulun alkuun. Hänkin haluaisi, tietenkin. Eihän hän ole mitään ison ja hienon koululaisen rinnalla, ei ketään kiinnosta mitä hänelle kuuluu. Tarhassa on sitten tätä päivää lukuunottamatta ollut ihan hirviö, muksinut muita ja heitellyt tavaroita, riidellyt ja ollut mahdoton. Mies on onneksi ehtinyt hiukan enemmän panostaa kahden keskisiin juttuihin, mutta mulla menee vielä viikko ennen kun ehdin. Koulun takia työvuorot on olleet ihan epäsopivat ja sama jatkuu vielä ensi viikon kun samalle viikolle sattuu paljon erilaisia muitakin menoja. Käytännössä katsoen olen tasan maanantaina kotona, muuten joka illan poissa. :(
Mut ehkä se siitä. Kunhan tulee ajat jolloin Äiti ja Alex on oikeesti vaan kahdestaan kotona. Selvitään nyt ensin tästä alkuhässäkästä ja muusta sälästä joka on kasautunut samoille viikoille. :)

Eka päivänä joutui vähän kietoutumaan reppuun. ♥

Piskit.

2011-08-19T08:24:00.000+03:00

Meillä on kaksi koiraa. Mutta vain viikon.

Yks elohopea ja toinen rauhallinen vössykkä.

Siinäpä parivaljakko.

Juhliin.

2011-08-17T08:13:00.000+03:00

Viime viikonloppu oli juhlia täynnä.

Lauantaina rapujuhlat ja sunnuntaina sukujuhlat.

Pitihän se pari kuvaa napata ennen juhliin lähtöä.

(Lähinnä äkänen ekaluokkalainen olis ollut kuvauskohteena mutta ei...)

Lapsosten ja äidin rennonpaa juhlaluukkia:

Ei kuulkaa pyörähtelykuvat ihan tältä ballerinalta onnistuneet.

:DDD

Uusi arki.

2011-08-15T11:25:00.000+03:00

Ja niin alkoi osa-aikakotiäitiys. Voisko olla o n n e l l i s e m p i , EI! :) :) :)

Alex meni tänään ensimmäistä päivää tarhaan ilman isoveljeä ja yllättävä reippaasti sujui koko aamu. Max jäi siksi aikaa kotiin harjoittelemaan yksinoloa ja hyvin oli pärjännyt. Söi aamupalan ja pisti insuliinit ohjeen mukaan. Tänään käänteinen järjestys, ensi viikosta alkaen Alex taas on kotona periaatteessa joka maanantai ja tiistai.

Yhdeltä meillä on Maxin kanssa koululla palaveri. Tavataan tuleva opetteja ja erityisavustaja + muuta henkilökuntaa. Ihan hyvä, kun huomenna kuitenkin alkaa se ihka oikea kouluarki ja joku muu huolehtii sokereista kuin minä tai tutut tarhatädit ja hoitajan pitämä db-inffo on vasta 25 päivä. Maxilla vaihtuikin opettaja. Toisen ykkösluokan opettajalla on lähisuvussa diabeetikkolapsi joten hän halusikin ottaa Maxin luokalleen. Aivan loistavaa!

Ei tätä oikein edes tajua, että vapaata on enemmän. On kiiretöntä aikaa olla lasten kanssa ja hoitaa asioita. Mikään muu mua ei tässä uudessa arjen palapelissa jännitä kuin se, että mitä tapahtuu sitten kun mulla on aamuvuoro ja joudutaan Alexin kanssa lähtemään kotoa jo seiskan maissa. Miten tuo pikkumurunen onnistuu aamutoimissa ihan ypöyksin ja lähtee ajallaan kouluun? Siinä jää kuitenkin pari tuntia aikaa. Ens viikolla on jo edessä ekat kerrat.

Reppu on pakattu.

Huomenna sitä ollaa tippa tai pari linssissä.

Vauski.

2011-08-15T08:12:00.000+03:00

Meijän vauva tänään 1kk!

Leiri.

2011-08-14T11:17:00.000+03:00

Meinas murut ratketa liitoksistaan kun oli ollut niin huippu leiri.

Kohokohtia ponilla ratsastus ja veisto.

Ja kuulema TODELLA hyvää ruokaa joka päivä.

Paitsi makaronilaatikko. :D

Tässä muutama kuvatus:

Kiitos M ja K,

Ens vuonna uudestaan!

Possu.

2011-08-12T13:56:00.001+03:00

Jos jauhaisi vähän taas kurinpalautuksesta.

Edelleen on ollut painon suunta alaspäin, kilo tai puolitoista poissa viime postauksesta. Ihanata.

Vaan, mistä johtuu se, että peilistä ja valokuvista tuijottaa takaisin se sama possu kun vielä 10 kiloa sitten? Just tossa mietin, että kun aloin odottamaan Maxia, painon tasan 10 kiloa enemmän kuin nyt. Silti tuntuu yhtä flädältä. Kyllähän tuon eron huomaa vaatteissa ja puntarissa, mutta miksei se tunnu? Ja miksei sitä itse huomaa? Vai onko se vaan niin pieni määrä tässä mittakaavassa? Kun tottahan on se, että vaikka painoa putoaisi vielä toiset 10kg, olisin silti normaalipainoinen..? O.o Kauheeta, mutta en mä sentään niiiiiiin suurena itseäni pidä. Ehkä pitäis pitää.

Nojuu, jatketaan tällä meiningillä. Siitä olen iloinen, että aika moni niistä asioista jotka päätin muuttaa, on muuttuneet ja pysyneet yllä. Vielä kun ehtisi vähän enemmän liikkumaan ja nukkumaan niin olis hyvä. Saa nähdä mitä syksy ja uusi arki tuo tullessaan. :)

Rauha.

2011-08-10T20:59:00.000+03:00

Hieman outoa. Pojat on poissa! Ne lähti eilen leirille, kolmeksi yöksi pois. Viimeiseen seitsemään vuoteen ei ollakkaan eletty näin. Työarkea. Ilman tarharallia. :-O

Eilinen ilon aihe, aamulla siivottu keittiö oli illalla e d e l l e e n siisti! Ja tänään, n u k u i n iltapäikkärit! Mikä nautinto pitkän päivän jälkeen.

Ei ääntä, ei sotkua, ei riitoja, ei hyysäämistä, ei jatkuvaa ruuanlaittoa, ei pyykkiä. Ei huolta sokereista, ei mittauksia, ei korjauksia. Saa vaan olla. Saako tunnustaa, ettei ole edes ikävä? :D Vielä.. Eikä mulla edes tule ikävä kun tiedän miten mahtavaa niillä on. Katsokaa mitä meijän maailman paras Mummi on niille serkkuineen järjestänyt:

(Klikkaa isommaksi)

Fight club.

2011-08-08T23:09:00.002+03:00

Nämä ne jaksaa.

Koko päivän.

Ja sitten ne nukkuu viekukkain päällekkäin

kotiinmenoaikaan asti. ♥

Aita.

2011-08-08T07:38:00.001+03:00

Pihatyöviikonloppu.

Ja aita piti vaan rakentaa meidän ja naapurien välille. :D

Nyt sattuu, sen verran tehokkaasti heilunut tuolla takapihalla.

Kaksoset hommissa.

Ihan perus aita tuli, tässä lähes valmiina.

Takana näkyy millaista oli ennen.

(Loput vaihdetaankin sitten lottovoiton jälkeen.)

Tässä myös pieni osuus meidän omasta "kaatopaikasta"

joka on nyt lähes autioksi raivattu.

Naapuri sanoikin, että sillon kun edelliset asukkaan tässä asuivat,

eikä mitään oltu tehty niin oli varma,

että Tarzan ja Jane asuu jossain tuolla seassa. :D

Kun miehet teki aitaa,

repi emäntä omin pikku kätösin 5

300 litran jätesäkillistä rikkaruohoja ym...

Eli kaatiskeikka taas edessä.

Tää ei lopu koskaan!!!

Meinaa kyllä ahdistus tulla kun oikeesti mikään työmäärä ei riitä.

Puitakin tuli pinottua yksi seinällinen.

Muksut viihdytti itseään naapurin pentujen kanssa.

Koira otti nokkaunia nurmella.

Marjapuskien alukset siivosin,

ja laitoin uudet mullat kaikille pensaille,

myös sireenille ja alppiruusulle ja vähän paikkailin nurmikkoakin.

Mies teki pensaille "tuet",

jotta nuo alukset olis myös helpompi pitää siistinä.

Karviaisia en jaksanut enää poimia, satoa piisaa!

Raparperit sain pakkaseen asti, ens viikolla sitten marjat.

Viidakkoa piisaa edelleen, vaan on tuolla nyt paljon siistimpää!

Harmi kun ei tullut napattua ennen kuvaa tästä kulmasta.

Vielä on jäljellä sen kaatopaikan katoksen purku ja hävitys,

sitten onkin tämän kesän hommat takapihan osalta tehty.

Klik klik.

2011-08-07T10:53:00.000+03:00

Sade tuli ja keskeytti pihahommat. Miehet kyllä jatkoi aidan nakuttelua mutta itse jäin sisälle. Nokkosten repiminen on niin mieltä ylentävää hommaa muutenkin, että sateessa ei hirveesti hotsita. Noo pihajutuista myöhemmin, nyt shoppailuja. :)

H&M:lle kävi tie, alesta löysin kerrankin jotain!

Pari kappaletta noita mukeja. ♥

Tuleviin juhliin servetit

Miehelle takki

Ja muutama perus trikookin lähti ostoskoriin.

Sitten haaveita.

Mun puhelin + sen kuulokkeet + lenkki =

epäsopiva yhdistelmä.

Ei vaan toimi, eilen viimeksi meni hermot.

Joku soitin ois aika kiva, vaikka tämmönen mini:

Ja kuulokkeet jotka oikeesti pysyy päässä,

voisko tämän tyyppiset toimia?

Syndet tulossa, vink vink. ;)

Rakit.

2011-08-03T18:35:00.000+03:00

Meillä tehdään viikonloppuna väliaitaa naapurien kanssa. Ollaan jostain syystä tutustuttu kunnolla vasta tänä kesänä. Entistä aitaa ym on purettu kohta viikko ja koirilla ja lapsilla on ollut vapaapääsy puolin ja toisin. Aivan mahtavaa, kaikilla on niin hauskaa. Pojilla kaveri, koiralla uusi sydänystävä, miehellä mieleistä raivaus puuhaa ja mulla rauha kotona! On kuulkaas pikkasen enemmän saanut aikaan kotihommia kun koko muu perhe on poissa iltaan asti. :D

Vaan nämä kaksi posottajaa.

Siis aivan mainiot kaksoset, vuoden ikäerolla.

Molemmat tyttöjä.

Ota nyt niistä kuvaa kun vauhti on 100km/h.

Vaan arvatkaas mitä meidän pikku Rusina on keksinyt?

Se menee aamulla ensimmäisenä hakemaan Tepaa ulos.

Kipittää naapurin, avaa takaoven sivistyneesti,

ilman että kukaan edes herää ja marssii sisään herättämään talon emännän.

"Huomentaaa! Mä tulin jo!! Mitä te vielä täällä makaatte!?"

(Ja meillähän koira päästetään ulos jo seiskan maissa odottamaan aamulenkkiä...)

Iltasin on murua hiukan nukuttanut.

Se rötköttää muuten aina selällään. :D

30.

2011-07-31T18:35:00.000+03:00

Valinnainen kuva.

Mä niin aattelin, että saadaan otettua joku söpö

kuva meistä eilisissä juhlissa, vaan tää oli ainoa sinne päinkään oleva. :D

Vauhdikkaat pippalot oli, tässä joulukinkku ja pusuliisa.

Hauska haaste, vaan ompa kiva kun on ohi, huh!

Jos ajastustoimintoa ei olisi, olisin ollut pulassa.

Aika sitovaa jopa sen yhden kuvan päivittäinen julkaisu.

Tää jatkaa nyt toipumista (grhm.. kello 18.35..)

se lienee pihapostausta tulossa seuraavaksi ensi viikonloppuna. :)

MaxMux.

2011-07-29T20:40:00.000+03:00

Kesän aikana on käynyt aika selväksi, että Max on perinyt äitinsä unettomuus ongelmat. -Äiti mä en saa unta. Silmät seisoo päässä ja välillä saattaa kysyä onko aamu vai ilta. Tein viime viikolla vähän uudistuksia murun huoneessa, laitoin sille uuden sängyn vieraspatjasta (kunnes saa puolet meidän sängystä) ja uusia tyynyjä ym. Jos vaikka vahingossa auttais. Ja pimennysverhot hankittiin vielä lisäksi, että saadaan huone ihan säkkipimeäksi kun ei tavis verhot ja sälekaihtimet riitä. Tykkää uudesta "sängystään", no onhan tuo patja 100 kertaa mukavampi nukkua. Toisessa päässä on lukunurkka. Ja Aku Ankkoja joita saa hetken lueskella itsekseen jos uni ei tule.

Kun nyt vaan alkais nukkumaan. Osa nukahtamisvaikeuksista johtuu tietty matalista sokereista, niitäkin on pari kertaa viikossa eli ihan liikaa.

Olen surullinen, kun tiedän kuinka hermoja repivää on kun ei saa unenpäästä kiinni.

Diabeteksen kanssa sujuu samaa vanhaa tahtia. Itsellä taitaa jonkunasteinen hoitoväsymys nostaa päätään. Tai yritti, painoin sen kyllä alas ja koetan vaan elää hetkessä kun ei muuta voi. Jotain sain aikaiseksikin vaikka olipa vaikea aloittaa kun ahdisti jo valmiiksi. Tein pojan "käyttöohjeet" koululle ja iltapäiväkerhoon. Mun mielestä kansioista tuli hyvät, on faktaa taudista ja perus yleisohjeita ja sitten ihan Maxin henkilökohtaiset neuvot ja vinkit. Eikä tullut liian paksu nivaska, tuon luulis kenen tahansa jaksavan opetella ulkoa. Taidan kopioida myös kolmannen kappaleen, yökyläilyjä ym varten. :) Ainakin kerran vuoteen tulee tarvetta. :D

29.

2011-07-29T06:00:00.002+03:00

Uusin kuva minusta.

Joo siis oikeestihan mä oon aina näin nätti. :D

2011-07-28T21:57:00.000+03:00

Amalia muisti minua tunnustuksella, kiitos siitä!

Tällä kertaa kerrotaan 3 lemppari asiaa.

1. Väri

Valkoinen. Ja en tahdo kuulla ettei se ole väri. :)

2. Ruoka

Nooo. Ruoka. Kaikki ruoka. Elän syödäkseni.

Ei pysty eritellä tai sitten tulis liian pitkä lista. :D

3. Paikka missä haluaisin käydä

Tällä hetkellä kohdekiikarissa on Praha ja Rhodos.

Perusturistimeiningillä. Ihan tosi tosi paljon himottais

ulkomaanreissu.

Tunnustuksen annan eteenpäin perushöyryyjälle Lodelle.

Niin ihana seurata mitä kaikkea touhukas kotiäiti saakaan aikaan.

Toinen mieltä piristävä asia on uudet lukijat! Tervetuloa!!!

Ja kiitos kaikille jotka jaksavat jättää viestejä, niitä on niin kiva lukea!

TÄÄLLÄ on muuten arvonta käynnissä! Kaik sinne osallistumaan! :)

28.

2011-07-28T06:00:00.000+03:00

Sää.

Se perinteinen lomasää mökillä.

Kuulumisia.

2011-07-27T22:15:00.000+03:00

En edes muista, koska viimeksi olen ollut vapaapäivällä ilman sen kummempia hässäköitä. Ja aamun y k s i n, tai siis lasten kanssa. Saanut n u k k u a lähes niin pitkään kun nukutti ja kekkuloida yökkärissä kahvikupin kanssa koko aamun i l m a n kiirettä. Ah. Anteeksi vaan rakas mieheni mutta joskus olet liian tehokas, vaimo kaipaa välillä rennompaa otetta niin jaksaa sitten taas posottaa täysillä mukana. :) Iltapäiväksi saatiin kaverit kylään, ja päivä hurahtikin vauhdilla uimisen, jäätelön ja hiustenlaiton parissa. Ei pöllömpi arkivapaa. :)

Tuo haaste onkin ollut nyt heinäkuussa paikallaan, muuten olis blogissa ollut aika h i l j a i s t a. En sitten yhtään tipan tippaa pidäkkään näistä työpaikan kesän aukioloajoista, enhän mä ole ikinä kotona kun lähestulkoon jokainen työpäivä on kärjistetysti 9-18. Nyt on sellainen tunne, ettei e h d i tehdä muuta kuin t ö i t ä. Eikä jaksa, hellepäivät töissä kuluttaa ihan liikaa.

Viikonloput taas on olleet v a u h d i k k a i t a, viime viikonloppuna pääsin reissuun yksin. Olin kaverilla yötä ja oli kyllä taas niin ihanaa. Syötiin hyvin, käytiin Helsingin yössä ja nukuttiin pitkään. Mahtavan hotelliaamiksen jälkeen käytiin vielä shoppailemassa, ihan p a r a s t a. Paitsi että siihen kaatui mun shoppailuton heinäkuu, josta olen kovasti yrittänyt pitää kiinni. H U P S. Saako anteeks kun kulutti vaan ne baarissa käyttämättä jääneet pennit? :D
Viikonloput on koko syksylle lähes jokainen buukattu. On synttäribileitä, yökyläilyä, laivamatkaa, maaseutumatkaa ym ym tiedossa. Aika mukavata. :)

Kohta alkaa l y h e n n e t t y työviikko, (ENÄÄ 2 TÄYTTÄ JÄLJELLÄ!!) ja sitten ehtiin panostaa näihin kotiasioihinkin. Nyt on kyllä kaikki niiiiiin rempallaan kun olla ja voi. Vaan en jaksa ressata, kohta on enempi aikaa senkin takia kun alkaa normi työajat. Enkä voisi olla o n n e l l i s e m p i kun katson tulevia työviikkoja. Kaksi aamua, kaksi iltaa, kaksi arkivapaata + sunnuntai. Täydellistä. Arki alkaa rullaamaan ihan toisella tavalla.

Max on ihan i n n o i s s a a n koulun alusta. Jännitys ja paniikki on vaihtunut päivien laskemiseen. :) Tarhassa ei tahtois enää olla päivääkään kun kaikki muut meidän lähiön isommat kakarat viettää kesälomaa koulun alkuun asti. Miten ihmiset pystyykin pitämään lapset koko kesän kotona..? O.o Onneksi Mummi ottaa pojat viimeisellä viikolla, niin eivät joudu ihan joka päivä tuolla olemaan.

Rentoa tulevaa v i i k o n l o p p u a kaikille!

Nää pääsee vanhempien vapaalle,

samaan paikkaan,

yhdessä!

Siis mitäh! :D

27.

2011-07-27T06:00:00.001+03:00

Kaksi.

26.

2011-07-26T06:00:00.000+03:00

Tämä naurattaa aina.

Tämä pikkuherra ja sen jutut.

25.

2011-07-25T21:03:00.000+03:00

Kaikessa kiireessä.

Unohtuu välistä yksi kuva,

tämä saa minut surulliseksi.

Joten tässä myös 24.

Oman lapsen pitkäaikaissairaus.
En edes ala nyt purkamaan, ahdistavampi kausi menossa.

Kuvat on otettu silloin kun diabetes todettiin.

23.

2011-07-23T06:00:00.002+03:00

Kesäkuva.

22.

2011-07-22T06:00:00.001+03:00

Tästä olen riippuvainen.

Tarpeeksi pitkistä sellaisista.

21.

2011-07-21T06:00:00.002+03:00

Kun olin pieni.

20.

2011-07-20T06:00:00.002+03:00

Teema: Erilaiset.

Kuin Yö ja Päivä, kaikessa, alusta asti.

19.

2011-07-19T06:00:00.004+03:00

Täällä minä asun.

Ja nyt tuleekin samalla useampi kuva,

olkkarin uusia juttuja vihdoinkin. :)

Muksut on ihan fiiliksissä leikkineet tällä vanhalla puhelimella. :)

Pinnasohva sai tutut tyynyt kaverikseen,

saa nähdä ovatko tuossa jäädäkseen.

Joku tarkkasilmäinen voi huomata,

että tuunailtiin vähän meidän sänkyä. :D

(Kun ei kerta uutta ollut saatavilla.. Tylsä Ikea..)

Ja tää lamppu on siis niin tykki, just kuin meille tehty.

Harmi vaan,

että näillä valokuvaustaidoilla ei oikein pääse oikeuksiinsa.

Se on jopa Sakukelpoinen! ;)))

Meijän vauva.

2011-07-18T15:53:00.000+03:00

Niin.

Veljen vaimo se pyöräytti perheeseen neljännen mini-ihmisen.

Ylpeänä tuleva kummi esittelee kummipoikansa:

♥ ♥ ♥

18.

2011-07-18T06:00:00.003+03:00

Tunteet.

Se ylpeyden tunne, kun oppi kävelemään!

17.

2011-07-17T06:00:00.001+03:00

Hetki.

Se hetki kun 24 tunnin koitos oli ohi.

Värisuora.

2011-07-16T11:24:00.000+03:00

Alkaa olla tarpeeksi materiaalia.

Vaan mistä sais nyt inspiksen!!!???

Hukassa kaikki sisustusinto...

16.

2011-07-16T06:00:00.002+03:00

Mustavalkoinen omakuva.

Tuommonen kampaus pitääkin taas ottaa käyttöön. :)

15.

2011-07-15T06:00:00.005+03:00

Rakkaus.

Joskus enemmän, joskus vähemmän.

Keramiikkahäät.

2011-07-14T21:29:00.000+03:00

Tasan neljä vuotta sitten oli hääjuhla parhaimmillaan. Meidän häitä juhlittiin mökillä, keskisuomessa. Häitä järjesteltiin kokonaiset kolme viikkoa, juhannuksena kun tämä idea kokon äärellä syntyi. :) Mahti päivä saatiin kuitenkin aikaiseksi ja kaikki oli täydellistä. Lähes kaikki vieraatkin pääsivät tulemaan. Vois sanoa, että yksi elämäni parhaista päivistä tähän asti.

Kirkko ja pappi saatiin helposti,

kaikki kun olivat menneet edellisenä lauantaina 070707 naimisiin. :D

Sormuksen tuojaa jännitti.

Pus pus.

Juhlat oli järjestetty meidän mökkinaapurin pihalle,

omalla mökillä kun oli maankaivuu menossa.

Ainoa yhteiskuva kuva meidän perheestä. :D

Syöminkejä varten oli vuokrattu iso teltta ja sinne koottiin

kaikkien naapureiden pihakalusteet.

Pöydillä oli liinat ja luonnonkukkia ja penkit

päälystettiin räsymatoilla.

Ruoka oli katettu vanhan aitan terassille.

Tarjoilut hoiti kahden naisen pitopalvelu.

Tanssilavana toimi naapurin terassi.

Arvatkaa kuinka monta kertaa kuulin lauseen

"pisarat tuo onnea". :)

Lahjat sai viedä saunan lauteille.

Mahtavia lahjoja saatiinkin.

Minikinkku #2.

Minikinkku #1.

Siellä oli myös tuulipukukansaa liikkeellä.

Iltasella jengille vaihtui rennommat vaatteet.

Yhtenä yllärinä päästiin järvelle moottorivene ajelulle.

Yksi hääkuva otoksista.

Tietenkin menon ollessa parhaimmillaan,

meidät ajettiin pois. :D

Moottorivene kuljetti meidät saaren kärkeen

jonne oli järjestetty meille yösijaksi

kota ruusunterälehtineen ja shampanjoineen. ♥

Ihanat häät. Ihana päivä.

Suuren kiitoksen saa antaa sukulaisille ja varsinkin Äidille.

Sekä paikaillisille asukkaille ja mökkinaapureille,

kaikki olivat auttamassa. Jopa tietä päällystettiin kun

"helsinkiläiset menee täällä naimisiin". :D

14.

2011-07-14T06:00:00.002+03:00

Talvikuva.

Vuodelta 1981.

13.

2011-07-13T06:00:00.003+03:00

Valo.

(Hurja kaipaus etelän aurinkoon

kun Suomessa siitä ei näemmä saa/ehdi nauttia.)

Kakkua.

2011-07-12T17:46:00.000+03:00

Lauantaina juhlittiin

meidän kadulla kesän kunniaksi.

Täpösentäysi aikataulu ei antanut muuta mahista

kuin leipoa pippaloihin britan torttua.

Hätäseen koottu, vaan olipa hyvää!

Mukana oli kaikki kahdeksan talon asukkaat.

Juotiin

ja syötiin.

Lauantaityöläinen sai istua valmiiseen pöytään. :)

Nämä viipottajat veti sata lasissa koko illan.

Nyt on Russella pala pois anturasta. :(

Meidän uusi terassi oli passeli esiitymislava.

Eikä edes tiedetty miten hyvä esiintyjä

yksi meidän naapurin papoista onkaan!

Oli taito- ja tietokilpailuja, tanssia

ja muuten rentoa oleilua.

Ens vuonna uusiks.

Tai ehkä jopa jo joulun aikaan. :)

12.

2011-07-12T06:00:00.002+03:00

Arkeni.

Kuluu valtaosin töissä.

Parhaita päiviä on ne kun pääsee väkertämään kampauksia.

11.

2011-07-11T06:00:00.001+03:00

Hullua.

Joku HULLU oli heittänyt tälläisen läjän

lähes leikkimättömiä pikkuautoja roskiin.

Onneksi mun Äiti oli valppaana dyykkaamassa. :D

10.

2011-07-10T06:00:00.001+03:00

Tämä saa minut iloiseksi:

9.

2011-07-09T06:00:00.001+03:00

Päivän asu.

Muttei tämän päivän.

(Se on jotain tosi tylsää perus työvaatetta.)

Kesän lemppari asu, farkkusortsit ja pitsireunainen helletoppi.

Joo koittakaa kestää näitä hirveitä kuvia..

8.

2011-07-08T06:00:00.001+03:00

Suosikkikuva

kaikessa huonolaatuisuudessaankin:

7.

2011-07-07T06:00:00.001+03:00

Kuva jota en koskaan julkaissut,

kuva muuttokuormasta. :D

Tuli niin huono kun kännykällä kiireessä nappasin.

Lepopäivä?

2011-07-06T11:30:00.000+03:00

Pitkästä aikaa vapaapäivä. Ja nukutti niin makeasti, että yli meni ja sain pitää pojat kotona. Muuten olisin kiikuttanut ne tarhaan, voitte varmasti kuvitella millaista on kahden veljeksen yhteiselo sen jälkeen kun ovat katselleet viisi viikkoa ainoastaan toisiaan.. Noh, jospa ne jaksais käyttäytyä.
Arki palasi maanantaina lopullisesti kun Miehellä alkoi työt. Tää kesä oli lomien osalta tässä. Aika hullua. Vaan kesäohjelmaa kyllä piisaa onneksi, taitaa olla seuraavat neljä viikonloppua jo buukattu erilaisten kekkereiden merkeissä. Huippua!

Viime viikko oli jotakin ihan järkyttävää. Ei ollut asiaa joka olis onnistunut. Töihin sopeutuminen otti tosi koville, jopa auringon paiste ärsytti. Suurimmat surut kyllä aiheutui tästä mun tukasta, ehkä yks tärkeimmistä asioista mulle ja mistään ei meninannut tulla mitään. Siinä projektissa kärsi päänahka, työkaverit, mies ja lapset. Jotta kiitos vaan kaikille, että olette vielä olemassa. ♥

Ja onneksi lopputulos oli näinkin hyvä:

Viikonloppu sentäs oli mahtava. Olin himosfestareilla 9 muun naisen kanssa. Aivan loisto reissu! Todellinen nollaus äitiyteen, koti- ja työasioihin. Ens vuonna ehdottomasti uudestaan. :) Tässä vähän keikkakuvaa, muu todistusaineisto on julkaisukelvotonta. ;)

Tää viikko onkin siitäkin huolimatta, että tarharalli taas alkoi ollut jotenkin helppo. Asennevamma on korjaantunut ja nyt vaan arkeudutaan koko jengi. Toivon, että töitä piisaa reilusti, ja näillä näkymin niin onkin. Vapaa hetkistä koitetaan ottaa kaikki irti kesän kannalta ja pikkuhiljaa valmistaudutaan syksyyn ja koulun alkuun turhia ressaamatta.

Tänään onkin vaikea valinta edessä. Ottaisko aurinkoa, nukkuisko vai vaihtaisko järjestystä täällä kotona ja laittais kaikki uudet vanhat sisustusjuttuset paikoilleen. Mielessä on mooonta ideaa, vaan kun tietää, että projekti on vähän isompi ei uskalla aloittaa kun aikaa on kuitenkin rajoitetusti. Hmm.. :)

6.

2011-07-06T06:00:00.002+03:00

Teema: Vihreä.

Karvat.

2011-07-05T21:55:00.000+03:00

Se meni ja otti pidennykset.

Kyllä oli työn ja tuskan takana niin kuin kaikki muukin

tämän oman tukan kohdalla mutta näillä mennään:

Munapää ennen:

Teippi kiinnitys.

On muuten mukava sinetteihin verrattuna!

Pituus 25cm, just passeli mulle.

Edes tuota ei meinaa yltää harjata. :D

Karsee kuva viikonlopulta, mutta en nyt jaksa plokia varten

tekeytyä ihmisen näköseksi. :D

Eli kikkaraisena,

näin sitä tulee varmasti eniten pidettyä:

5.

2011-07-05T06:00:00.002+03:00

Vanha kuva, taitaa olla Alex kyydissä:

4.

2011-07-04T06:00:00.005+03:00

Harrastus.

Tai siis välineet siihen. :)

3.

2011-07-03T06:00:00.001+03:00

Perheenjäsen, iso tyttö jo tähän verrattuna:

2.

2011-07-02T06:00:00.001+03:00

Suosikki"tavara".

1.

2011-07-01T06:00:00.002+03:00

Loden blogista nappasin haasteen.

30 p ä i v ä ä ~ 30 k u v a a .

Enemmän vanhoja kuvia kuin uusia, ehkä jotain muutakin tulossa.

Katotaan mihin inspis ja aika riittää kun lomakin on jo loppu.

Omakuva:

Loppu.

2011-06-27T09:36:00.000+03:00

Kesäloma nimittäin, iltavuoro kutsuu. :/

Sen verran pitkältä kuitenkin on tuntunut, että tuntuu että enhän mä

osaa mitään enää! Sekoitella värejä tms.. :D

Vähän jännittääkin mennä töihin kun on ollut pitkään poissa

ja odottamassa on perus töiden lisäksi varavastaavan hommat.

Ihana loma takana kaikkinensa, ihmeen hyvin jaksettiin katella

toisiamme koko perhe keskenämme 3 viikkoa 24/7.

Mikään muu ei harmita kuin se,

että aurinko alkoi taas paistelemaan juuri tänään.

Jotta nauttikaahan te muut sitten siitä,

tää palailee kalkkilaivalle kapteeniksi.

Kuvia lomalta:

Ensimmäinen viikko nautittiin olostamme leirillä.

Kotiin kun päästiin niin rentoiltiin alkuviikko

ja loppuviikosta pistettiin etupiha kuntoon.

Tässä kuvaa ennen viimeistä tummaa öljykäsittelyä,

itse terassi on jo valmis mutta

vielä puuttu vähän maata ja nurmikon siemenet.

Laittelen kuvia myöhemmin valmiimmasta.

Käytiin kaatiksella dumppaamassa tavaraa pois,

elämys sekin. :)

Juhlittiin IsoFamon synttäreitä,

muita sukulaisia ei sitten nähtykkään kun oltiin niin

itsekkäitä omine menoinemme.

Yksi rantapäivä vietettiin.

Se ainoa kun paistoi kunnolla.

Matkustettiin kiltisti pitkää matkaa.

Ja vietettiin muutama päivä mökillä,

se oli ihanaa.

Siinäpä se. Ihan mukavaa. Talvilomaa ootellessa. :)

Matkan varrelta.

2011-06-23T17:20:00.000+03:00

Olipas meillä mukava matka mökille.

Tällä kertaa pysähdyttiin monessa paikassa,

lähinnä kirppareita koluttiin. :)

Aivan huippua!

Kannatti nillitää niistä mukeista:

Aito kiinalainen,

vaan pirtsakkuudensa vuoksi lähti mukaan. :)

Pannujen alle.

Jotain roinaa tarttui mukaan myös abc:ltä.

Ensimmästä kertaa löysin kirppikseltä näitä vanhoja laseja!

Kuusi kappaletta lisää kokoelmaan!

0,50e kpl puoleen hintaan.

Tämäkin huoltsikalta.

Olinkin just miettinyt eteiseen naulakkoa tms avasille

nyt kun ei takkeja tartte joiden taskussa ne on vakiona.

Alexille huivi.

Ja pojille polvi-, kyynär ja kämmensuojat

myöskin 0,50e / pari!

Laudat Isi osti niille top sportista 2 eurolla,

normihinta 45e... Aika hyvä ale. O.o

Rusinakin sai pari pehmolelua raadeltavaksi. :)

Mansikat.

2011-06-21T18:59:00.001+03:00

Onkin jäänyt kertomatta Rubanowitsin (melkein) viimeisin tempaus. Sitä etupihaa kun raivattiin, päätin pelastaa myös siellä kasvaneet villimansikat. Mies ehdotti, että laittaisin taimia takapihan vanhaan hiekkalaatikkoon ja viiden minuutin päästä ukkeli olikin matkalla hakemaan multaa. Joopajoo. Laitettiin laatikko viimesen päälle kuntoon, pinnalle oksasilppua ja multaa. Tein siistit rivit taimille ja sitä mukaan kun etupihalta sain niitä kaivettua istutin uuteen paikkaan. Oli jäljellä puolitoista riviä, ja kun tulin takaisin viimeisiä taimia kantaen oli meidän pikkuinen ihana Rusina työntouhussa. Sinne meni kuulkaa kaaressa niin mansikat, mullat ja oksasilput kaikki tuhannen palasina. Avulias tyyppi suorastaan! Voitte ehkä pikkusen kuvitella kuinka paljon mä rakastin tuota piskiä tuossa vaiheessa. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin aloittaa alusta ja koittaa pelastaa se mitä pelastettavissa oli. Ihmeen hyvin nuo näköjään selvisivät hyökytyksestä kuin jopa ihan mansikoitakin laatikkoon pukkaa. :D (Tämän jälkeen on saanut kyytiä mm. sadevesikaivo, matto, ilmapistooli, sellainen hyttystentappo sähkömaila, uima-altaan ilmapumppu... En edes tajua miten se on päässyt käsiksi suureen osaan noista.)

Mukit.

2011-06-20T13:18:00.001+03:00

Kun ei kerta vanhoja emalimukeja löydy mistään,

niin voi tuon yhden ainokaisen kaveriksi

tuunata vähän uusia. :)

Vai onko jollain kaapissa ylimääräisiä..?

Tarttis vielä kaksi.

Mamma kuunnele mua!

2011-06-19T07:00:00.000+03:00

Max:

-Mä en tahdo nukkua vielä!

Mä tahdon saada sanoja pois mun suusta.

Sano siinä nyt sitten että käy nukkumaan jo. ♥

***

-Mä menen Rusinan kanssa naimisiin.

-Alex menee Anna-Bellan kanssa pussauskoppiin.

Taitaa meidän molemmat pojat olla ihastuneita samaan tyttöön

kun siitä aina toisiaan piikittelevät. ;)

***

Isi puhaltaa alkometriin.

Alex kysyy -Isi mitä sä teet?

Max vastaa -Se kattoo kuinka raikas sen hengitys on.

***

Alex:

-Äiti! Mulle on kasvanut lihaksia!

Mä olen syönyt reippaasti!

Äiti vastaa -Joojoo..

Ja parin päivän päästä huomaa, että olisi ehkä pitänyt kuunnella lasta.

Hyttyset ovat saapuneet ja pistäneet pojan omien

nyrkkiensä kokoisille paukamille, allerginen kun on...

Hieman huono omatunto. :(

***

Hampaaton kuolapetteri Allu ~5kk:

Pilkut.

2011-06-18T19:14:00.000+03:00

O n n e a on

sAdePäiVät.

Toiset rakentaa terassia ja toiset shoppailee pöytäliinoja

ja harjottelee photarin käyttöä. :)

(Joo älkää kuolko nauruun.)

Eilen tää reilukerho oli rantsussa sillä aikaa.

Mut jonkunhan pitää hoitaa lapsetkin, eikös niin..? ;)

PS: Terassi on valmis.

Tai siis öljyä vaille.

\o/

Kiitos I s K ä !

Kirpulla.

2011-06-17T12:10:00.002+03:00

Pitkästä aikaa pääsin kirppareille kiertelemään.

Yksi pienen kaupungin huonoista puolista on se,

että jopa kirppikset on sunnuntaisin kiinni. Siis ???

Nojoo.

Tällä kertaa ei romuilussa onnistanut,

mutta jotain harvinaista kyllä löytyi.

Nimittäin 122-128cm p o i k i e n vaatteita.

Kovin paljoa noita ei vastaan tule eikä ihme

kun kattelee tota omien poitsujen menoa. :)

Syksyksi kouluun:

Juhlapaitaa Maxille mieluisin yksityiskohdin:

Ja kesäksi,

jos helteet vaikka vielä vahingossa tulee takaisin:

Rojetki etupiha.

2011-06-16T22:02:00.000+03:00

Näin kaunista ja harmonista on meidän e t u pihalla.

Vaan olen silti huippu i l o i n e n !

Järkyttävä betonihelvetti saadaan piiloon huomenna!

Töitä on tehty koko päivä.

On kaivettu maata, revitty edelleen liikakasvillisuutta pois,

kaivettu kantoja maasta ja vielä niitä vaan piisaa... p l a a h .

On haettu 300m erinäköstä lautaa.

Iltapäivällä mun Iskä saapui avuksi ja

illan aikana valmistuikin terassin kehikko!

Max vaan totesi kun katseltiin ikkunasta että:

"Miehet ne vaan rakentelee terassia tuolla." :)

Kevyesti. Tjooh...

H u o m e n n a se kait on sitten valmis.

Sen jälkeen pitäis saada ympärystä kuntoon

eli hakea maata, multaa ja ruohonsiemeniä.

Sitä ennen kaivaa tietty ne kannot maasta.

Sireenin taimia pelastin repimiseltä,

niistä kehitellään vähän näkösuojaa.

Ja onhan sitä vielä edessä pintakäsittely, mahdolliset aidat jne.

Eli ei hetkeen h o m m a t lopu.

Vaan nyt voi todellakin todeta jo,

että ollaan rutkasi voiton p u o l e l l a ! \o/

Hih.

2011-06-16T08:35:00.000+03:00

Seuraavia k e k k e r e i t ä ootellessa...

Jotain uutta?

2011-06-14T11:31:00.000+03:00

Mitäs sitä muuta sadepäivänä tekisi kuin mietiskelisi sisustusjuttuja...

Jotain uutta (ja vanhaa) kun tänne niin kaipaisin.

♥ ♥ ♥

Tässä ehtis hyvin tehdä vähän esivalmisteluja

ennen pinnasohvan kotiutumista. ;)

Kuvat sieltätäältä netistä.

Solvalla 6-11.6.11

2011-06-13T11:44:00.000+03:00

Kotiuduttu on.

Oli aivan mahtava leiri.

Sain siitä enenmmän irti kun olisin ikinä kuvitellut.

Ihan alkuun, käykää kaikki naamakirjalaiset tykkäämässä tästä:

https://www.facebook.com/Plus10kampanja

Autat Maxia ja muita diabeetikkoja! Kiitos! :)

Päivien aikataulu oli seuraavanlainen:

07:15 Herätys

07:45 Verensokerien mittaus pienryhmissä omahoitajan kanssa

08:00 Aamupala (runsas valikoima seisovassa pöydässä)

09:00 Mukulat lähti urheilemaan, saivat kokeilla tosi paljon eri lajeja ja leikkejä

09:00 Aikuisilla luento, todella mielenkiintoiset aiheet, mm hypoglygemiat,

liikunta + ravinto, diabeetikon tulevaisuus, lisäsairaudet ja omaseurannan vaikutus

11.00 Lasten palautus vanhemmille ja verensokerin mittaus pienryhmissä

11:30 Valmista ruokaa (+2kg viikossa, naaaami. :D )

-> Lepohetki, vaikka levätty ei kun yhtänä päivänä.

Tässä kohti päivää oli mahdollisuus pelata tennistä, uida, meloa kanooteilla jne.

13:30 Verensokerien mittaus ja eiku syömään

14:30 Lapsilla oppitunti diabeteksesta sekä liikutaa/askartelua

ja aikuisilla luento tai keskustelua ryhmissä, vertaistuki

16:30 Verensokerien mittaukset ja päivällinen

-> Tässä kohti oli järjestetty suunnistusta ja lettujen paistoa grillillä, rantasaunat

ja viimeisenä iltana juhlat

20:00 Mitattiin taas sokereita ja syötiin iltapalaa

Hektistä, kuten huomaatte. Jos jostain pitää valittaa niin pidempi lepotauko päivällä -> perheelle yhteistä aikaa tai sitten illalla aikaisempi iltapala/nukkumaan meno olisi ollut tämmöselle pienten lasten perheelle parempi.

Solvalla oli hieno paikka.

Meillä oli majoitus kahden hengen huoneissa,

pojat toisessa ja me toisessa.

Vaikka eipä niissä käyty kuin nukkumassa.

Ja kyllä uni maistui varsinkin tälle pikkupinkojalle.

Niin tosissaan otti kaikki urheilulajit,

oli leirin voitontahtoisin kakara. :D

Maxin omahoitaja oli tosi mukava. Hänen kanssa tuli juteltua juuri Maxin diabeteksestä ja siitä miten me sitä hoidetaan. Leirillä nousi pinnalle pumppujen annosoppaan käyttö ja niinhän mekin siitä innostuttiin vaikka osataankin laskea hiilarit ja niiden suhde insuliiniin vaikka unessa. Eniten ehkä siksi, että nyt pystytään helpommin annostelemaan insuliinia 0,01 tarkuudella kuin ennen ollaan pistetty 0,05 tarkkuudella suhteessa hiilareihin. Jospa tämä tasapainnottaisi vielä lisää pitkäaikaisverensokeria. Toinen syy miksi otettiin tämä nyt kesäkokeiluun on se, että Max saattais oppia pian itse tuon käytön ja kun koulu alkaa niin tuo on aika simppeli opettaa myös avustajalle. Tällöin avustajan hommaksi jäisi lähinnä laskea hiilarit ja katsoa, että Max näppäilee oikein ja erityistilanteissa kuten ennen liikuntatuntia laskea insulii annosta. Mä oon niin innoissani tästä! En edes tiennyt, että tuo opas on niin loistava ja mitä kaikkea hyötyä siitä onkaan. \o/

Viikon sokerit:

Se mitä itse lähdin leiriltä eniten hakemaan, oli muiden kokemukset diabeetikko lapsen koulun aloituksesta ja kaiken siihen liittyvän sujumisesta. Sopivasti puolet leirin lapsista olikin 1-2 luokkalaisia ja sain kuulla paljon erilaisia kokemuksia. Nyt tietää vähän mitä voi olla edessä ja miten kannattaa toimia.

Luennot oli osin hyvää kertausta ja tulipa siellä aivan uutta tietoakin, hävetää oikein myöntää kun kuitenkin jo kolme vuotta ollaan tämän taudin kanssa eletty. Tulevaisuuskaan ei pelota enää samalla tavalla, moni fakta lisäsairauksista ym selvisi. (Tähän astihan en ole edes halunnut tietää mitään niistä.)

Kaikenkaikkiaan, mahtava kokemus. Lapset nautti ohjelmasta ja Max kiinnostui omasta sairaudestaan. Ihan eri tavalla juttelee siitä ja haluaa tietää asioita. Luulen, että niin monen diabeetikon tapaaminen teki hyvää, vaikken usko, että poika on itseään kovin erilaiseksi koskaan tuntenutkaan. Tähän on antanut hyvää pohjaa entisen päiväkodin pienryhmä jossa oli jos jonkinlaista "vammaa" kaikilla lapsilla ja meidän avoin suhtautuminen tautiin. Max sai leiritodistukseen arvonimen "reipas ryhmässä toimija". :)

Itse huomasin jo ensimmäisinä päivinä sen, että ompas meillä helppoa! Moni asia sujuu niin hyvin. (Huojentavaa.) Sen takia en hirveästi ollutkaan ryhmissä äänessä, kun ei jotenkin kehdannut sanoa, että se ja tuo ja tää asia on meillä helppoa tai sujuu ongelmitta. Taisi Maxin sokeritkin olla leirin tasaisimmasta päästä. Ja se asenne! Ihmetytti suuresti joidenkin vanhempien asenne tuohon tautiin ja sen kanssa elämiseen. Ihme stressausta ja tilastotietojen ja prosenttien mukaan elämistä. En mäkään kovin viisas ole, mutta joiltakin puuttui se maalaisjärki lähes kokonaan.

Päästiin muuten kuvauksiin! Kääk, olipas se jännää. Leirillä tehtiin videoklippiä maailman diabetespäivänä olevaan hyväntekeväisyys konserttiin ja mm meidän perhettä haastateltiin siihen. Toivottavasti ei näytä siinä kovin paljoa, niin fressinä siinä tuli änkytettyä. :D

Sitten vielä vähän lisää kuvia:

Ei pöllömpi rantasauna.

Alkuviikosta oli vähän kurjat fiilikset kun

jalkapohjassa oli melkein sentin pitkä tikku.

Onneksi saatiin se jo tiistaina pois.

Hammaskin meni ja irtosi.

Ruokala. ♥

Tylsintä leirillä oli pikkuveli. :D

Nahistelua piisasi siis joka luppoaika...

Suurimman osan kuvista on tällä kertaa ottanut Max.

Ei jaksanut järkkäriä kovin usein roudata mukana.

Askertelutunnilla pojat tekivät mm hienot leiripaidat.

Musta varsinkin tuo Maxin moottoripyörä on upea!

Parin vuoden päästä haetaan taatusti uudestaan tuonne.

Ennen kun Max on "liian vanha" perheleirille. :)

Kesäloma.

2011-06-05T09:35:00.000+03:00

Loma alkoi

mitä parhaiten.

Perjantaina sain töissä

kaikki asiat hoidettua

eikä yksikään pää

jäänyt mieleen kaivertamaan.

Nyt voi tosiaankin

vaan nauttia lomasta

eikä tarvitse suoda ajatustakaan töille,

parhautta!

Loman jälkeen mua odottaa

taas varavastaavan pesti

sekä viimeinen kuukausi

täyttä viikkoa tekevänä.

Aionkin paiskia töitä

taas niin paljon

kun musta vaan virtaa piisaa. :)

(<-ks tukka. :) )

Eilen oli ehkä täydellisin koti k e s ä päivä.

Mies oli golfaamassa ja me poikien kanssa todellakin vaan oltiin. Oltiin pihalla koko päivä, laitettiin uima-allas uimakelpoiseksi ja sain vaan möllöttää auringossa. Täydellinen ilma, täydellinen olemisen rauha. ♥

Illalla jaksoikin hyvin vielä käydä Ruususen kanssa juoksulenkillä kuumuudesta huolimatta. Ollaan löydetty ihan mahtava lenkkipolku. Sopivan pitkä (4km) metsässä menevä hiekkatie jossa yleensä ei juuri muita liiku. Tällä kertaa kyllä tuli toinen koira vastaan ja kuinka ollakkaan, löysin itseni pusikosta, kaaduin pahemman kerran iiiihan suoraan mukkelismakkelis. :D Oltiin sitten päivän pääteeksi koko sakki haavoilla, molemmilla pojilla oli tikkuja jalkapohjissa ja Mies kärähti kentällä aika pahasti. Haavojen hoidon jälkeen leivottiin iltapalaksi pizzaa ja pentujen mentyä unille meillä olikin oikein mukava ilta. :)

Tänään hiukan siivoillaa kotia ja puolen päivän maissa lähdetään Jumboon. Pojat menee katsomaan ennakkonäytökseen KunkkuPandaa ja mä käy sillä välin s h o p p a i l e m a s s a.

Hyötyjuttuja tällä kertaa, matka-apteekin täydennystä, hyttysmyrkkyä ym kesätarvetta. Joo bikinien yläosat pitäs kanssa löytää. Mikähän hiton malli kävis tähän katastrofiin...

Illaksi jätetään vaan pakkaus ja Rusinan hoitoon vienti.

Huomenna leirille! Palailen siis varmaankin viikon päästä leiripostauksella. :)

Aurinkoista

kesää

kaikille!

Karvakamut.

2011-06-04T18:16:00.000+03:00

Rusinalla on ystävä. ♥

Meillä oli eilen treffit.

Tyttöset. :)

Pojat pojat...

2011-06-02T20:28:00.000+03:00

Ota niistä nyt sitten kuvia.

Kiire?

2011-06-01T08:44:00.000+03:00

On se hyvä, että loma alkaa kahden työpäivän päästä. Alan olla suhteellisen hajalla viime päivien hoppuun. Töiden lisäksi jokaisena päivänä on ollut ohjelmaa. Mukaviakin juttuja onneksi mutta nyt alkais tuntumaan, että tarttis paussia. Töissäkin ollut ihan hullu hoppu ja vauhti vaan kiihtyy. Tavoitteet paukahti eilen rikki, ylikin mentiin reippaasti. \o/ Kyllä kannatti ja nyt on hyvä mieli lähteä lomille. :)))

No mitäs me sitten ollaan puuhattu?

Viime viikolla oli tosiaan Maxin polireissu, oli tarhan pihatalkoot ja oman pihan talkoot. Käytiin tutustumassa Maxin iltapäiväkerhoon ja se olikin ihan huippu. Hoitajatkin vaikuttivat mukavilta jalat maassa tyypeiltä eivätkä turhaan panikoineet Maxin tautia.

Loppu viikosta oli Maxilla kouluuntulotarkastus, kyllä nyt on poika tutkittu perusteellisesti oikein kahteen kertaan samalla viikolla. :D

Sunnuntaina päästiin kaverin siivellä Linnanmäelle ilmaiseksi hurvittelemaan. Ihan huippu päivä ja lapsille mukava aloitus kesälle. Kiitos HR!

Päivän kruunasi vielä SUURET äitienpäiväjuhlat mummilassa. Meidän perhe ja veljen perhe kylässä ja pöydässä ihan tajuttoman herkulliset tarjoilut. ♥ Kiitos Mummi!

Tämä viikko alkoi 11 tunnin "työpäivällä". Tää sai nimittäin uudet hiukset! Olen tässä jo pitkään kaivannut vähän vaihtelua blondiuteen ja nyt sitä sain. Työkaverin kanssa tehtiin suhteellisen tehokasta työtä ihan vuoronperään ja samaan aikaan kun toinen halusi vaalentua ja toinen tummentua. Hullu sirkus, vaikea selittää. Ei kolme tuntia ihan kyllä riitä kahden pään muutokseen. :D Pääasia kuitenkin, että molempien päät onnistui, vaikka työkaverin tukkaa pitää vielä hieman jatkaa. Oma näyttää juuri siltä miltä toivoinkin. :) Torstaina jaksan ehkä näyttää ihmiseltä kun mennään kummitytön synttäreille niin laittelen sitten parempaa kuvaa.

Eilen oli Maxilla kevätjuhlat. Mukava tilaisuus kun paikalla oli vaan niiden ryhmä perheineen. Hauskoja esityksiä, Max esitti pikkukarhua Kultakutri tarinassa ja kaverinsa kanssa ihan kahdestaan vetivät upeasti Hevisauruksen Läksyjä tulee biisin. :D Huippua kun se uskaltaa esiintyä. :) Oli ensimmäinen todistustenjako ja äitillä tippa linssissä. :´)

Kaksi työpäivää tosiaan vielä pitää jaksaa. Helpompaa olis ollut ja olis seuraavat päivät jos tässä samalla ei tarvitsisi kärsiä kevätflunssasta. Kökkö olo kokoajan, ei kuumetta mutta pää tukossa ja kurkku kipeä. Yskäkin vissiin tulossa. :/ Noo, sairastetaan kunnolla sitten vasta lomalla, niinhän se menee.

Tänään fiksaillaan vähän sukulaistenkin hiuksia, 11 tunnin työpäviä siis jälleen edessä. :D Huomenna onneksi vapaata ja muuta ohjelmaa ei ole kuin ne synttärit. Perjantaina täytyy vielä rutistaa yksi aamuvuoro ja lauantaina juhlitaan loman alkua kavereiden kanssa. Sunnuntaina koti kuntoon, kamat kasaan ja koira hoitoon ja maanantaina sitten leirille! Siellä toivonmukaan ehtii sitten hiukan hengähtää. :) Phuuh.

Amppari.

2011-05-28T20:54:00.000+03:00

Isin projekti.

Se meni ja kunnosti hankkimansa pienen rämäsen peräkärryn.

Poisti ruosteet ja paikkasi.

Maalasi, vaihtoi lamput ja heijastimet.

Aika söötti pikku amppari. :D

Ja tuli niiiiin tarpeeseen.

Pinnasohva tulee jussina kotiin!

Pihatöitä jälleen.

2011-05-26T19:12:00.000+03:00

Mitään en kasveista tai pihan hoidosta tiedä,

mutta jotakin on saatu aikaan. :)

Ollaan siirretty lemmikkejä paikoista A ja B paikkaan C,

eli viimevuonna väsättyyn kivipuutarhaan.

Vain suurin havuista selvisi viime kesästä hengissä. :(

Sireenejä poimittiin ryteiköstä talon edustalta turvaan,

tein niistä rivistön postilaatikon kupeeseen.

Tästä kohti kaivettiin pois vanha kuukahtanut pensas.

Takana näkyykin nurmikko joka ei myöskään viimekesänä

menestynyt kun just alkoi helteet kun saatiin siemenet itämään.

Paremmalla onnella tällä kertaa,

lisättiin muutama kuorma multaa ja uudet siemenet.

Talon edustalle ollaan rakennettu kivimuuri

(peittämään karseita punaisia betonivaluja).

Kävin puutarhamyymälässä ihastelemassa kivikkokasveja ja

ihastuin näihin joiden nimeä en muista. :D

Ostoslistalle lisäsin kun edelliskodin pihalla ainakin

menestyivät ilman mitään hoitoa.

Vaan eipä tarvinnutkaan ostaa.

Siis mitä meidän pihalta ei löytyisi!

Tuommosia pieniä alkuja oli "nurmikko" täynnä.

Säästöä joka lapiollinen. \o/

Ja sitten laitoin mun rakkaisiin patoihin kesäkukat. :)

Tänä vuonna keltavalkoista.

Noihin kivikkokasveihinkin tulee sopivasti keltaiset kukat. :)

Taas tällänen onnellinen postaus,

koittakaa kestää. :D

Oikeasti mulla on hirveä työstressi,

vielä neljä päivää ennen kun voi relata.

Kaikkea kivaa.

2011-05-24T07:05:00.000+03:00

Käytiin Maxin kanssa polilla kuukausikontrollissa. Mukelo oli kerrankin kasvanut urakalla, 3cm pituutta kolmessa kuukaudessa! Painoa taasen +200g. Menee odotetulla käyrällä, ihan isänsä mitoissa. Lekuri ei taaskaan voinut olla riemuitsematta siitä kuinka hyvin meillä menee. :) HbA1 oli tasan 8, se oli 0,1:llä noussut viime kerrasta. Seiskaan pyritään, mutta tuo on vielä pienelle hyvä. Muutoksia insuliiniannoksiin ei tullut, jatketaan vaan samaan malliin. Syksyllä koulujen jo alettua on seuraava käynti ja sitten aletaan suunnittelemaan pumpun pysäytystä. Eli vuorokaudeksi sairaalaan sisään seuraaman kuinka käy hapoille. Pointtina on opettaa Max tunnistamaan miltä ne tuntuu.

Viime viikolla koulun vanhempainillassa selvisi, että Maxin kouluun on tulossa kaksi diabeteksen tuntevaa avustajaa. Huippua! Olisin kyllä hiukkasen halunnut asioista keskustella mutta reksi oli sitä mieltä, että syksyllä ehtii. No kai sitä ehtiikin. Se on vaan kuitenkin jo ekasta tunnista asti oltava hanskassa tuo homma. Onneksi mulla on koulujen alkamispäivä vapaa ja loppu viikon voin olla koululla vaikka joka aamu saarnaamassa.

♥ Minun murut. ♥

On se pikkusisko vaan niin rakas.

No mutta, mitäs me tehtiin ennen polia? Käytiin tietenkin vähän shoppailemassa. Ukko kun tosiaan on kasvanut, piti hankkia verkkatakkia, lippistä ja kesävaatetta. Ihan kivoja löytyikin. Äitikään ei ilman jäänyt, sattuipa silmiini osumaan lauantaina terassilla bongaamani ihanuus joka oli pakko ottaa mukaan. ♥ Ja kengät, vihdoinkin löytyi omalla koolla varustetut kesäkengät jotka miellytti silmää ja jalkoja! Yhdessä käytiin vielä kahvilla ja kaakaolla ja olipas vaan tosi mukavaa viettää kiireetöntä aamua ihan kahdestaan. :)

MeGa postaus.

2011-05-22T22:06:00.000+03:00

Tapahtumarikas viikonloppu.

Perjantaina Alex heräsi jo ennen neljää. O.o Jep, jotain muutoksia rytmiin on tultava. Aikainen linnunpoikanenhan tuo on aina ollut, mutta jotain rajaa sentään! Päiväkodissakin vähän jo vihjailivat, että jotain vois rytmille tehdä.

Alexhan on siis tosiaan tänä keväänä alkanut uudestaan nukkumaan päiväunia kotona ja päiväkodissakin silloin tällöin. Pakolla ei nuku, mutta useammin nukahtaa. Liekkö se sitten syynä siihen, että tosi aikaisia aamuja on usein, tai ainakin kerran viikossa. Muksut on tähän asti menneet nukkumaan 19.30-20.00 ja muita ongelmia ei tästä ole seurannut kuin edellä mainittu. Päiväunista ei oikein pysty luopumaan koska ukkelihan nukahtaa itsekseen jos lepoon laittaa. Ja päivälevosta todellakin pidetään kiinni! Päätettiin nyt sitten kokeilla nukkumaanmeno ajan viivästystä. Uusi aika on 20.30-21. Saapa nähdä meneekö ihan metsään vai tuleeko tähän elämään joku tolkku. Maxin kannalta ok, se nyt muutenkaan ei kovin usein unta heti saa vaan lueskelee hetken.

Lauantaina mulla oli työpäivä. Toooooosi hyvä työpäivä. :) Olen asettanut itselle aika kovat tavotteet täksi kuukaudeksi ja näin hyvin jos jatkuu niin pääsen niihin heittämällä! \o/

Kotiuduttuani sujahdin suihkun kautta ihaniin kesävaatteisiin ja lähdettiin ulos syömään. Wilhelm Å:n terassilla nautittiin auringossa herkullinen päivällinen. Katkarapucaesar salaattia, kanaleipää, lehtipihviä ja nakkeja raneilla. Jaettiin saalis. :D Kyytipojaksi kuiva omenasiideri ja pojat sai myös tilata ihan mitä juomaa vaan. Ja tietty jäätelöä jälkkäriksi. I h a n a iltapäivä. :)

Kun päästiin kotiin kävi kutsu naapureille grillaamaan. Ei oltu vielä oikein tutustuttu näihin joten ihan mielenkiinnolla otettiin kutsu vastaan. Ja mukava ilta olikin, muksuilla oli ikäistään seuraa ja hyvin viihtyivät. Koira paineli tuhatta ja sataa "siskopuolensa" kanssa ympäri pihaa ihan koko illan, on raukka vieläkin ihan sippi. :D Ja jälleen syötiin, ihanaa grilliruokaa, nam. Ja kuinka loistava leipäresepti sieltä jäikään käteen! Ihan kivaa, että vihdoin tutustuttiin paremmin kadun asukkaisiin, ei haittais yhtään varsinkaan lasten kaverit tässä vieressä.

Sunnuntai, tunnetusti se lepopäivä tässä taloudessa oli tuottoisa. Aamulla aloitettiin repimällä rikkaruohoja ja hiukan siirreltiin kasvillisuutta ja kiviä. Muutama jätesäkillinen saatiin kasaan pelkää rikkaruohoa, phyi. Mies teki huutonetissä kaupat peräkärrystä ja sen haku keskeyttikin työt sopivasti. Lepotauko teki ihan hyvää neljän tunnin kyykkimisen ja repimisen jälkeen. Tikkurilasta haettiin meille iki oma peräkärry, kyllä nyt roudareiden kelpaa. Koko lähisuku lienee tyytyväinen tähän ostokseen. :)

Kotimatkalla kärri pääsi heti koekäyttöön, haettiin multaa täysi kuorma.

Iltapäivä kului multaa levittäen, istutuksia tehden ja viimeistä ryteikköä raivaten. Multa loppui kuitenkin kesken ja voimatkin hiipui sahan varressa. Hyvään tilanteeseen etupiha kuitenkin jäi ja näen jo silmissäni mielikuvan valmiista. :) Voiton puolella jotten sanois!

Herkuttelut ei jääneet lauantaihin, iltapaloiksi grillattiin ihan mielettömän hyviä ribsejä! Kaveriksi maissia ja kasviksia sekä pottuja. Olipahan ihan taivaallista täyden työpäivän päätteeksi.

Eräs tärkeä asia vielä. Se tärkein! Mies on l o p e t t a n u t tupakan polton! Alussa vasta, mutta hienosti on ensimmäiset päivät sujuneet!

Olen niiiiiiiiiin ylpeä siitä! ♥

Hieman kimmoketta lopettamiseen antoi u p o uusi auto, josta kaupat tehtiin viime viikonloppuna. Nyt huristellaan sitten Kia cee`d:lla. Sinisellä.... Tjooh. Mutta muita värejä olis joutunut odottamaan sata vuotta. :D

Oikein ihanaa uutta viikkoa kaikille!