Kipu.

Selkäkivun syy selvisi tiistaina. Mulla on "ilmiselvä nikamalukko". Sen lisäksi vielä "harvinaisen syvä selännotko" ja "jäykät lonkat". Jepjep. Mummous saapui. En olis ihan ajatellut, että näin nuorena.

Olen ollut ihan toivoton tapaus viimeiset pari viikkoa. Ei mene tuntia etten valita kipua. Mutta kun joka ikinen asia mitä teen sattuu. Sattuu istua, sattuu seistä, sattuu kävellä. Sattuu kantaa, sattuu kumartua, sattuu ojentaa. Ainoastaan maaten onnistun löytämään kivuttoman asennon mutta sekin on nyt viime päivät ollut työn ja tuskan takana. Kipu tuntuu lantiossa ja lonkissa. Ensin oli vaan toisella puolen mutta nyt särkee molemmin puolin. Viiltävää polttavaa kipua. Erilaista kun mikään mitä olen aikaisemmin tuntenut.

Kyllä mä hartaasi mietin miksen huolinut tarjottua saikkua kun lauantaina viimeistä asiakasta pestessä alaselkä tärisi kivusta. Mut jos mä nyt vielä neljä päivää jaksaisin ennen syyslomaa. Tiistaina on onneksi ennen iltavuoroa aika naprapaatille, jaksais vaan uskoa että se auttaa... Mä oon niin totaalisen kypsä tähän toimettomuuteen ja avuttomuuteen. Ja tietty särkyyn. Ja siihen, etten voi muuta kun kiukutella ja olla ihan hirveä läheisille.

Että sellanen valivali postaus tänään. Jatkoa varmaan seuraa. Sori.

Jotain positiivista kyllä,

Rusina oppi viikonloppuna uimaan!

(Ja nyt täällä haisee märkä koira sen lisäksi, että näyttää kaatopaikalta.)