DB polilla.

Taas oltiin lastenkilikalla kontrollissa. On meillä vaan niin ihana hoitaja ja lääkäri, toivottavasti saadaan pitää ne vielä kauan vaikka väärässä kaupungissa asutaankin.
Takana huippu viikkoja, sokerit ihan loistavat. Nyt ei pitkään aikaan olekkaan mitään suurempaa pidempiaikaista ongelmaa ollut. Ainoastaan kanyyleiden kanssa on ollut ongelmia, kun niitä on muutettu. Eivät esim enää kestä saunomista vaan irtoavat. Lisäksi tonne pikku takamukseen on muodostunut kovettumia ihon alle joten nyt on edessä pistospaikan vaihto. Saa nähdä miten me tuo miekkonen taivutellaan ottamaan kanyyli reiteen, ihan alusta asti kun takamus on ollut ainoa sallittu pistos paikka..
Muuten kaikki oli hienosti, panoa tullut reilu määrä, nyt se painaa jo yli 25kg! Ja pituuttakin melkein sentti lisää, jes! HbA1 oli 7,6 eli muistaakseni sekin parantunut viime kerrasta, jes! Viime käynnillä otettiin myös vuosikokeet ja niissä ei ollut mitään häikkää, kaikki kunnossa, jes!

Saatiin myös kokeiluun uudenlaisia kanyyleja, jännityksellä odotan ovatko niin hyviä kun muut kehuvat.

Koulussakin menee taudin kanssa paremmin. Poikanen saa syödä rauhassa näkkäriä jos ruoka ei maistu joten lounaan sokerit ei ainakaan henkisistä syistä ole enää korkealla.

Aikun mä saankin kaiken kuulostamaan niin helpolta ja mutkattomalta. Ehkä ihan hyvä huijata tällä tavalla itseään jaksamaan. Keskittyä vaan hyviin asioihin. Välillä olen vaan kyllä niin totaalisen loppu kaikkeen huolehtimiseen. Ei jaksais edes sokeria mitata.. Onneksi meitä on täällä kaksi hoitamassa. Toinen jaksaa kun toinen ei todellakaan jaksa. Tulevaisuutta en edes uskalla ajatella. Että mitä sitten tapahtuu kun tuo pikkanen ihan itse hoitaa itsensä. Jaksaako se?