Ei ole kuulunut vielä mitään siitä, milloin Max saisi insuliinipumpun käyttöönsä. Nyt kun tiedän miten laitos toimii niin odotan sitä todella paljon. Melkein päivittäin kun on tilanteita joissa miettii, että olispa jo se pumppu.. Omat ongelmansa senkin käytössä tietysti on, mutta luulen, että jos Max vaan siihen tottuu niin henkisesti kuin fyysisestikkin, niin se tulee olemaan huippujuttu.
Paljon on kysytty ja ihmetelty aihetta joten laitan tänne vähän tietoa.
Ensin yleistietoa kopsattuna diabetesliiton sivuilta:
Haussa sopivin hoitomuoto
Hilkka Lahti
Uudet insuliinit ovat tuoneet lisää vaihtoehtoja lasten ja nuorten diabeteksen hoitoon. Myös pumppuhoito on kokenut uuden tulemisen.
Mikään diabeteksen hoitomuoto ei toteudu itsestään, vaan kaikissa on oma muistamisensa ja vaivansa.
- Tavoitteena on päästä mahdollisimman yksilölliseen ja joustavaan diabeteksen hoitoon. Perhettä ei haluta kahlita kaavaan, joka ei sovi heidän elämäntyyliinsä tai elämäntilanteeseensa, dosentti Riitta Veijola Oulun yliopistosairaalasta kuvailee hoidon perustaa.
-Onneksi voimme nykyään tarjota perheille erilaisia insuliinivaihtoehtoja sekä erilaisia pistosmalleja ja pumppuhoitoa, hän sanoo.
Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että insuliinihoito on vain yksi osa diabeteksen hoitoa. Myös aterioiden koko ja sisältö sekä liikunta vaikuttavat verensokeritasoon. Hyvän hoitotasapainon saavuttamiseksi verensokeria on seurattava riittävän usein.
-Verensokerimittari on diabeetikon paras ystävä, Veijola määrittelee.
Tarkka annostelu
Pumppuhoidolla päästään erityisen tarkkaan ja joustavaan insuliinin annosteluun. Sen avulla voidaan parhaiten matkia haiman insuliinineritystä.
-Perusinsuliinin eritys voidaan ohjelmoida vastaamaan insuliinin tarvetta eri vuorokauden aikoina. Lisäksi pumpulla on helppo saada aikaan nopea insuliinipiikki aterioinnin yhteydessä, aivan kuten terve haimakin erittää enemmän insuliinia, kun veren sokeripitoisuus kohoaa, Riitta Veijola listaa pumppuhoidon hyviä puolia.
Myös monipistoshoidolla pystytään matkimaan luonnon rytmiä melkoisen hyvin, mutta insuliinin pistäminen jokaisen aterian yhteydessä voi olla työlästä, kun on kysymys lapsen tai nuoren hoidosta.
Aterioiden ja ateriainsuliinin yhteensovittamisesta pumppuhoitokaan ei vapauta.
-Ateriainsuliini on annosteltava aterian hiilihydraattien mukaan sekä pistos- että pumppuhoidossa, Veijola vahvistaa.
Koska pumppuhoidossa katetri on koko ajan paikallaan, pistosta ei tarvitse antaa erikseen, vaan ateriainsuliini annostellaan pumpun nappia painamalla. Katetrin paikkaa vaihdetaan noin kolmen päivän välein.
Tarkka seuranta
Pumppuhoito ei ole ongelmaton, eikä pidä kuvitella, että sen kanssa voisi heittäytyä laakereilleen ja unohtaa koko diabeteksen. Laitteen tekniikka vaatii opettelua, ja perehtyminen pumppuhoitoon vie hieman pidemmän ajan kuin pistoshoidon opettelu.
-Jokaisen diabeetikon ja pienten diabeetikkolasten vanhempien pitää hallita tavalliset insuliinipistokset ennen kuin pumppuhoitoon siirtymistä edes harkitaan, Veijola tähdentää. Hänen kokemuksensa mukaan monet eivät viitsisi enää opetella uutta tekniikkaa, kun yksi on jo hallinnassa.
Pumpulla annostellaan pelkästään pikainsuliinia, jonka vaikutusaika on vain kaksi tuntia. Näin elimistössä on insuliinia vain kahden tunnin tarpeiksi, jos pumppuun tulee häiriö ja insuliinivirta katkeaa. Pumpun toimintaa pitää tarkkailla, ettei näin pääsisi käymään, sillä silloin on vaarana happomyrkytyksen eli ketoasidoosin kehittyminen. Turvallisuutta lisää verensokerimittari, jolla voi mitata myös veren ketoaineet.
Verensokerinseurannassa pumppuhoidossa riittää sama tarkkuus kuin monipistoshoidossa.
Ja sitten kuvia:
http://www.bayerdiabetes.fi/upload/documents/Contour.LINK_Teach_Aid_A4.FI.L4.pdf
http://www.minimed.com/products/insulinpumps/components/insulinpump.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti