Pojat.
On se hyvä, että on toisen kanssa jo valmiiksi saikulla kun toinenkin alkaa sairastaa.
Alkuyöstä huuti Alex ja aamuyöstä Max. Aivan selkeesti korvatulehdus, se kun ei turhaan mistään valita. Nyt itki ja huusi ihan täysillä toista korvaansa. Onneksi pamol auttoi ja poika nukahti. Nyt se vielä nukkuu tuolla ja kymmeneltä mennään taas vaihteenvuoksi lääkäriin. Aika sekava olo etten sanois, ei sitä muistakkaan millasta yövalvominen oli.
Mies.
Se kävi kaupassa sillä aikaa kun olin leikkaamassa hiuksia pari päivää sitten. Kun tulin kotiin, odotti mua yllätys. Se oli ostanut ja laittanut paikoilleen kunnon kaiuttimet mun läppäriin! (Kerran olin valittanut, että olis kiva KUUNNELLA musaa joskus.) Se oli vielä asentanut ne sillain piiloon miten olin ajatellutkin! Ompa vaan ihanaa kun nyt kuuluu kunnolla!
Kiitos muru. ♥
Minä.
Ei tästä pöksästä selviä kuin ryhdistäytymällä. Missiona perussiivous murujen hoidon ohella. Pyykkiä on onneksi niin vähän ettei tartte edes pestä. Eilen laittelin tottakai tähtiverhot paikoilleen, tänään voisin ottaa kuvaa niistä. Ja kunhan mies kotiutuu niin taidan hilpasta lahjaostoksille. Noita syndesankareja kun on tuhat ja sata tässä kuussa.
Onneksi on viikonloppu tulossa, kerkeää nuo kipukallet hyvällä tuurilla toipua.
2 kommenttia:
Paranemisia poikasille! ♥
kiitos. terveinä ovat vihdoin!
Lähetä kommentti