Ihan kamala olo. Tänään oli viimeinen työpäivä vanhassa työpaikassa. Kiireinen, mutta mukava. Ihan käsittämätöntä, että en enää palaa sinne. Jään todella kaipaamaan kaikkia siellä. :(
Ilmeisesti olin ollut myös monelle asiakkaalle tärkeä. Iso osa oli ihan harmissaan kun kerroin lopettavani. Pomokin sanoi, että -Huomenna meille ei tule kukaan syömään. :D Yksi treffi pyyntökin tuli. :D Ja yksi Toblerone. :D Voi että. Siellä oli niin monta jollain tapaa tärkeäksi muodostunutta ihmistä. Toivon todella, että pääsisin joskus tulevaisuudessa vaikka tuuraamaan sairaslomaa tai muuta.
Nyt ei pysty edes innostua tulevasta mökkilomasta. Ei vois vähempää kiinnostaa pakkaaminen ym. Huomenna olis lähtö, aamiksen jälkeen 400km päähän Mummin mökille. Ihanaa siellä on, tiedän, mutta siltikään ei innosta. Takaisin paluu sitten viikonloppuna, voi olla, että jo lauantaina jotta kerkeää vähän palautua ennen uuden työn alkua.
KÄSITTÄMÄTÖNTÄ TÄÄ KAIKKI! Ihan outoa. Epätodellista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti