11. maaliskuuta 2009

Sairauskertomus


Voihan kärsimys. Järkyttävät 36 tuntia takana. Vatsatauti kävi läpi loputkin perheenjäsenet. Nyt olen ihan kuollut, voimat täysin hukassa. Sen verran tehokas tyhjennys kyllä oli, etten yhtään ihmettele. Tänään kukaan ei ole enää oksentanut eikä kuumeillut, ollaan pesty 65 koneellista pyykkiä ja ihan vaan levätty, kaikki muut paitsi Alex, joka on terve ja jolla todella hajoaa pää siihen, että kaikki muut vaan makaa. Raukka. Mutta huomenna takaisin arkeen, aamu alkaa Maxin lääkärikäynnillä ja sieltä hilpasen suoraan töihin. Toivon todella, että huomenna on parempi olo.
Ei niinku kovin hyvin tämä uusi työelämä ole alkanut. Ensin ne varkaat ja kaikki uudet asiat joista olen vieläkin ihan pihalla kun tuntuu, ettei mitään ehdi opetella kunnolla. Ja nyt tää saikku heti tokalla viikolla... Tunnen itseni jotenkin hyödyttömäksi kun en osaa mitään. Ja tyhmäksi kun ei mene heti jakeluun. Haluaisin jo osata ja olla tehokas. Ahdistaa kun on kokoajan olo, ettei riitä.
Nojoo ehkä tää tästä, huono päivä. Haluan mun energiat takaisin. En kestä tämmöstä puolikuntoisuutta. Ehkä uni auttaa, tehtiinkin taktiset eikä laitettua Alexia päikyille. Joten tunnin päästä on talo hiljainen ja pääsen itsekkin ajoissa nukkumaan.

3 kommenttia:

Naapero kirjoitti...

No johan nyt =(

Toivottavasti nyt tervehytte koko loppu konkkaronkkaki ja pääsette palaamaan pikkuhiljaa normaaliin arkirytmiin =)
Ja hei, sinähän riität juuri semmosena ku olet, vallan hyvin =) Joten älä sitä murehi <3

Puukenkämaan elämää kirjoitti...

Voi paranemista ja lohdutan mä alotin tanssimisen ja tunnen itseni
siinä kans kehnoksi
mutta tokalla kerralla jopa osasin
jotakin:).

HalausX

Tiina kirjoitti...

kiitti. :) kyl tää tästä. kunhan hitsiläinen sais vaan ne voimat takasin.