16. toukokuuta 2009

Haastetta kerrakseen


...tässä viikonlopussa. Maxilla on kolmet synttärit. Tai enää kahdet koska ensimmäiset olivat eilen.
Hermo meinaa menna, pikkasen liikaa järjesteltävää on sattunut nyt samalle viikolle, syndejen lisäksi poikien arkivapaat, miehen koulutus päivät ja mun iltavuorot. Pojilla onkin ollut hoitaja parina päivänä, josta olikin todella paljon apua. Kiitos K. ♥ 
Mutta nää synttärit... Kun ei yhtään tiedä miten toimia diabeteksen suhteen. Niin vaikeaa kun ei itse pysty katsomaan mitä poika suuhunsa pistää vaikkei mikään mättäjä olekkaan. Eilinenkin oli ihan katastrofi. Maxilla oli ilmeisesti ollut hauskaa ja kaikki mennyt periaatteessa hyvin, mutta sokeri olikin sitten koko illan yli 25. Eli todella korkea, eikä mikään insuliini tuntunut laskevan sitä. Sama jatkui yöllä, joten poika heräsi itkemään huonoa oloaan monta kertaa. Kävi pissalla vähän väliä. Tuskin nukkui kovinkaan montaa tuntia kun tepasteli makkarista jo ennen puolta seiskaa. No en mäkään kyllä ikinä voi nukkua jos on huono olo. Mieluummin nousen.
Aamulla tuikkasin kunnon satsit insuliinia, nyt täytyy vaan toivoa, että sokeri laskee normi tasolle. Kunnes taas iltapäivällä alkaa uusi rumba... Hitto kun tietäis mitä tehdä. Sunnuntaista on tulossa vielä pahempi, mäkki-hopplopp synttärit.. :-O Jotain on pakko pistää mutta mitä kun ukko lähtee tunniksi riehumaan sen jälkeen. Voi tuska.



2 kommenttia:

Puukenkämaan elämää kirjoitti...

Voi toiv. nyt pysyis arvot alempana
peukuttaa<3

Jamelia

Heini kirjoitti...

Voi jestas, toi on kyllä käsittämätöntä tasapainoilua! en ihmettele että ressaa =/