28. syyskuuta 2009

Reissussa DB:n kanssa


Kirjottelen vielä tästä näkökulmasta matkaraportin.

Ensimmäinen ulkomaanmatka diabeteksen kanssa sujui todella hyvin. Pakattiin mukaan kahdet hoitotarvikkeet ja varahoitojärjestelmät. Toiset kulki käsimatkatavaroissa ja toiset matkalaukussa. Kaikkia tarvikkeita ja insuliinia oli mukana reilu satsi.
Lentokentillä ei kertaakaan kyselty tai ihmetelty Maxin pumppua tai mukana kulkevia hoitotarvikkeita. Ilmassa aikaa sai kuluttaa syömällä, kun pumpulla insuliinin antaminen on niin super helppoa.
Paikanpäällä siirrettiin myös pumpun kello paikalliseen aikaan jotta poika saisi oikean määrän insuliinia oikeaan aikaan. Maxille on siis asetettu kolme eri annosta vuorokauden eri aikoina.
Vaikka oli kuuma, en huomannut eroa insuliinin vaikutuksessa. Kaiken kaikkiaan arvot pysyivät koko reissun suht normaaleina. Yksi korkea oli ainoastaan ja sekin johtui omasta tyhmyydestä.
Kanyyli vaihdettiin uimisen takia kahden päivän välein kun normaalisti vaihtoväli on kolme päivää. En tiedä oliko ihan turhaa, tavara kun kulkee sen kautta vaan yhteen suuntaan, mutta kunhan nyt varmistelin.
Uimareissut oli todella helppoja. Pumppu pois tunniksi pariksi, taas kiinni evästyksen ajaksi ja eikun uudelle kierrokselle ruoka- ja insuliinitankkauksen jälkeen. Sokerit pysyi suht tasaisina vaikka Max ei insuliinia saanutkaan, sen verta kuluttavaa oli altaassa polskuttelu.
Syöminen sen sijaan oli projekti sinänsä. Koska tunisialaisilla ei juuri koskaan ollut mihinkään kiire, saattoi ruokailu kestää parikin tuntia kaikkinen osineen. Ja koska meillä syödään parin tunnin välein, voisi sanoa, että puoli lomaa kului ravintolassa. :)
Korvaamaton apu iltapäiviin uimareissujen ym jälkeen oli pillimaidot ja varraspalat joita raahasin mukaan. Ei tarvinnut ihan pelkillä herkuilla sokereita ylläpitää.
On se vaan onni, että insuliinipumppu on keksitty. Muuten olis ollut hankalanpaa.




1 kommentti:

Johanna kirjoitti...

Kuulostaapa hyvältä! :)