Maxin kuulumisia.

PÄIVÄKOTI

Maxilla on nyt tarhailu vanhan päiväkodin osalta ohi. Pieni suru puserossa muru lopetti. Jäi kaipaamaan kavereitaan ja tietenkin jännittää millaista on uudessa tarhassa, saako sieltä kavereita jne..

Huolenaiheena seuraavaa:

*ei voi kutsua kaikkia haluamiaan tarhakavereita synttäreille :D

*uudessa tarhassa ei välttämättä ole upeita värityskuvia

*mitäs jos siellä on toinenkin Max S. joka on myös viisi vuotta?

*miten voi saada uusia kavereita?

Olivat aivan upeasti käsitelleet tämän meidän muuton päiväkodissa. Siellä oli käyty lasten tekemien voimaeläinten avulla läpi muuttoa sadun muodossa. Maxin voimaeläin, skorppioni, muutti toiseen taikametsään. :´) Lapset saivat sanoa mitä heidän voimaeläimensä sanoisivat muuttavalle kaverilleen ja Max sai sanoa mitä skorppioni niihin vastaisi. Oli viksuna ymmärtänyt jutun juonen ja tippa linssissä kuulema ollut pikkuinen itsekkin. :) Tämän lisäksi oli luettu kirjoja muuttamisesta ja viimeisenä päivänä juhlivat läksiäisiä. ♥

Minäkin sain osani. Meillä oli lopetuskeskustelu, yli tunti puhuttiin menneestä ja tulevasta, mielipiteistä ja palautteesta Maxilta ja multa. Jäivät kovasti kaipaamaan Maxia, oli kuulema niin hyvin täyttänyt tehtävänsä tukilapsena. Osasi ottaa muut huomioon, oli kärsivällinen, osasi asettua toisen asemaan, oli ollut auttavainen jne. Tuli niin hyvä mieli kun kuulin tästä. Mun poikani sai ihan mielettömät kehut. ♥ Tämä Maxin ryhmä onkin se mitä jään eniten kaipaamaan, ihan mieletöntä toimitaa.

LEIKKAUS

Jotta pieni ei elämästä tarpeeksi helpolla pääsisi, joutui tänään napatyräleikkaukseen. Syntymästä saakka pojalla on ollut napatyrä, ei kovin paha, mutta nyt kun ei ole pitkään aikaan yhtään pienentynyt päätti lääkäri leikata sen.

Aamulla oltiin vähän liiankin hyvissä ajoin perillä, ei ollut koko vastaanotto edes auki vielä. :) Odotteln jälkeen päästiin haastatteluun, Max sai särkylääkkeen ja esilääkityksen leikkausta varten. Ei mennyt kauaakaan kun leikkien keskeltä hakeutui sängylleen ja oli ihan kuin pilvessä. Se vaan nauroi ja lauloi sängyllään ja höpötteli telkkarissa näkemistään hahmoista, taisi nähdä kaiken kahtena. Hoitajat totesivat, että jaahas, esilääkitys on vaikuttanut, eikun menoksi. Max ei tajunnut siinä vaiheessa enää yhtään mitään, vaikka olikin hereillä. Nauroi vaan kun selitin tulevani heräämöön ja vilkutin sille. :D Kyllä siinä kaikesta hilpeydestä huolimatta tuli äidille kyynel silmäkulmaan kun toista vietiin..

Kävin kahvilla ja luin lehtiä, ja sitten mua tultiinkin jo hakemaan heräämöön. Pikkanen oli ihan sekasin, ei saanut sanaa suustaan. Kovasti yritti nousta vaikkei jalat kantaneet. Mehua sai heti juoda ja se maistuikin. Lisäksi lykkäsivät mehujäätä käteen. Syömättä ollut poika jäätyi tietenkin pystyyn samantien ja loput mehujäästä söikin peiton alla. :D

Sitten saatiin kotihoito-ohjeet, särkylääkettä ja kanyyli otettiin kädestä pois. Tehtiin muutama palapeli ja katsottiin pokemon jakso ja sitten tulikin jo kotiutus. Max ihmetteli että "no ettehän te tehneet mulle mitään.?" Se ei muista mitään edes esilääkityksen ajalta. Hyvä niin. :)

Nyt sitten lepoa pari päivää ja juttu pitäsi olla siinä. Toivon vaan, ettei tule mitään tulehdusta tms ja tää tosiaankin olis tässä.

Tuossa se vieressä nyt värittää värityskirjaansa ja voi muuten ihan hyvin mutta napaan kuulema sattuu. :( Ei voi lähteä edes leikkimään.

DIABETES

Jotain positiivista sentäs, db on suht kurissa nyt kun korvatulehdukset on takanapäin. Kyllä se verensokeri heittelee, mutta siihen nähden mitä tässä on ollut viimeaikoina, niin homma on tasoittunut huomattavasti. Pumppu on hoitomuotona edelleen, ja ollaan kaikki tosi tyytyväisiä. On se vaan niin todella kätevä ja helppo käyttää. Vielä kun tuo uskaltaisi ottaa sen kanyylin joskus muuallekkin kuin bebaan niin olis hyvä. :)