Alex Aaron.

Mitäs meidän pikku riiviölle kuuluu.

No mitäpäs sille, samat kujeet jatkuu edelleen.

Pahainen kakara, ei usko mitään, repii veljen hermot riekaleiksi. Omaa tahtoa on hippasen liikaakin. Jästipää. Ihan mahdottoman huomionkipeä. Mutta. Aina silloin tällöin, niin halutessaan, on miekkonen aivan eri ihminen. Niin kiltti, avulias ja rauhallinen. Saako sanoa, että normaali..? :D

Alku on uudessa päiväkodissa sujunut ihan hyvin. Muutaman kerran ei Äitiä ole meinattu päästää ovesta ulos. On takertunut muhun ja kerran olen jopa joutunut jättämään sen itkemään. :( Vasu keskustelussa listattiin mm seuraavaa:

-Leikkii toisten lasten kanssa
-Välillä muiden huomioon ottaminen vaikeaa, minäminä!
-Harjoittelee häviämistä ja sitä ettei aina voi saada suunvuoroa
-Ymmärtää ohjeita halutessaan
-Puhe selkeää
-Tarvitsee leikinohjausta kun leikkii muiden kanssa, kiusaa muita
-Liikuntaleikit mieleisiä
-Käyttää ikäisekseen hyvin saksia, tykkää askartelusta, musiikista ja tanssista
-Jaksaa keskittyä 20min, sen jälkeen levottumuutta
-Pitää logigoista, hoksaa hyvin asioita.
-Viskari tehtävät mieluisia, jaksaa niiden kanssa
-Ei arkaile, viihtyy pk:ssa

-Harjoittelee selvittämään asioita puhumalla, ei nyrkein
-Opettelee sietämään pettymyksiä

Arjesta:

Päikkärikriisi jatkuu edelleen. Ei tiedä nukkuisko vai ei. Jos nukkuu, mieli on paljon parempi. Jos ei nuku, kiukuttaa pienetkin asiat. Aina päikkyjä tosin ei edes tarvita. 12 tunnin yöunien jälkeen pärjää oikein hyvin ilmankin. Rasittava vaihe! Sais jo loppua.
Yöunissa ei juuri valittamista. Menee kauniisti nukkumaan 19---20 maissa sen jälkeen kun on ensin sanonut hyvääyötäparastauntasovgottgodnattheippajamoikka. Kyllä, ja meille molemmille erikseen. :D Joskus herää aamuisin liian aikaisin ja tulee silloin meidän sänkyyn jatkoille. Yleensä ei enää nukahda, riippuu tietty kellon ajasta.

Ruokailu. Hmm... Ennen Alex söi hurjan paljon. Ja reippaasti. Nyt on havaittavissa pientä syömälakkoa sekä ainaista pelleilyä ruokapöydässä. Kannustettiin (tai siis lahjottiin) poikaa taulukolla, se auttoi hieman. Mutta jotenkin ei vaan silti jaksa keskittyä olennaiseen, syömiseen.

Mielipuuhia. Ehdottomasti askartelu. Ja piirtäminen. Myöhäisissä aamuissa herra istuu kevyesti parikin tuntia oman piirrustuspöytänsä ääressä ja piirtää tai värittää kuvia. Vaikka muuten on villi häirikkö, niin antaa sentään muiden nukkua rauhassa. Tekee upeita töitä, käyttää omissa piirrustuksissaan paljon värejä, ja mielikuvitusta sitäkin enemmän. :) Suosikkileluja on tällä hetkellä pikkuautot ja kaiken maailman taistelevat ukkelit. Myös pukeutumisleikit on edelleen pop.

Eipä ole enää kauaa, kun poitsu täyttää VIISI vuotta. Mihin se kaikki aika on kadonnut? Vastahan tuo oli pieni peppukiitäjä. ♥

Värityskuva näyttely: