6. marraskuuta 2010

Polilla.


Viime viikolla oli Maxilla taas diabetes polilla käynti. Tuli ihan oivaan saumaan, alkoi taas olla toivoton olo. Tuon taudin kanssa arki menee ihan ok, välillä vähän liikaakin siinä sivussa. Tuntuu, että pitäis enemmän paneutua siihen, tarttua epäkohtiin, miettiä tarkemmin esim ruokia ja ateriakokonaisuuksia. Välillä vaan pää on niin sumeana, ettei osaa tehdä päätöksiä, ei osaa ajatella loogisesti. Ei pysty hahmottamaan kokonaisuutta. Ja täytyy sanoa, että kyllä normi arki kaikkine muine kiireineen verottaa myös osansa keskittymisestä.

Insuliinia on helppo laittaa insuliinipumpun takia, ja hiilarien laskeminenkin on jo helppoa. No onhan tässä kolmevuotispäivä justiinsa tulossa, että sinänsä ei ihme.

Ennen meillä oli ongelmana usein toistuvat matalat, nyt taas tuntuu, että korkeita sokereita piisaa ihan liikaa. Kai se on vaan pakko hyväksyä, että tässä asiassa täydellisyyttä ei tavoita koskaan.


Itselläni siis on tälläinen kuva tämänhetkisestä tilanteesta. Vaan lekuri oli eri mieltä. Pitkäaikaisverensokeri oli 7,8 ja se kait lienee liki täydellinen pienellä lapsella. Eikä lakannut hehkuttamasta, sitä kuinka hyvin pidetään kirjaa sokereista, hiilareista ja insuliinista. En kyllä edes ymmärrä miten joku ei pidä kirjaa. Siitä kun on ihan mieletön hyöty silloin kun on isää ja äitiä ja tarhatätiä hoitamassa. Kaikille on koko ajan selvillä mikä on tilanne.

Murupuru oli kasvanut, menee täysin isänsä käyrällä nyt. On siis ottanut spurttia kun aina ennen on vedellyt miinuksen puolella. +1kg & +2cm kolmessa kuukaudessa. (!!!) Ruoka onkin alkanut maistumaan ihan eri tavalla, herra on viimein laajentanut ruokalistaansa reilusti perunasta ja ruisleivästä. :)
-Äiti, mä olen vihdoinkin tajunnut, että mä tarviin ruokaa. :DDD

Muutoksia vuorokauden insuliiineihin ei tullut kuin yksi, jolla korjataan aamun korkeita sokereita. Muuten näytti kuulema niin hyvältä, ettei muita muutoksia tarvinnut tehdä. Tarhassa on sen verran reipas meno, että siellä ollessa lounaalla ja välipalalla laitetaan puoli yksikköä vähämmän boluksia kuin normaalisti. Että näillä mennään tällä kertaa. Nyt vaan toivon tervettä talvea, flunssat sun muut kun saa pakan aina totaalisesti sekaisin ja pitkäksi aikaa.

Ensi kerralla kun käydään polilla ilmoittaudutaan mukaan diabetesleirille. Olisi ihan super mahtavaa tulla valituksi ja päästä koko perhe kohtalotovereiden kanssa puuhastelemaan kaikkea kivaa. Maxille varsinkin tekisi hyvää nähdä muita lapsia joilla on db.

<- Selviytymispakkaus.
Verensokeri mitataan 5-8 kertaa vuorokaudessa.
Kanyyli vaihdetaan 2-3 päivän välein.



2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Huhhuh, on toi melkoista hommaa. Mutta upeesti te homman hoidatte!

Meidän 12v-pojan luokalla on poika jolla tosi hankala db. Olivat just leirikoulussa ja poika joutuu joka yö heräämään mittailemaan arvoja.. kotona tän homman tekee kuulemma äiti, poika voi sillon olla aika unessa. Ihan oikeesti tulee sääli äitiäkin, on tosi rankkaa puuhaa. Heillä on perheessä 5 lasta joista kahdella db.. en ihmettele ettei äiti paljon työelämään halaja, on puuhaa kotona ihan yllin kyllin!

Heini kirjoitti...

Hienoa, että poitsu kasvaa hyvin ja ruokakin maittaa <3 jaksamista ja voimia kuitenkin edelleen, on varmasti rankkaa db-arki, vaikka se osin tietysti meneekin jo "rutiinilla". <3 <3