26. maaliskuuta 2011

Mietintöjä.


On se vaan niin jännä, ettei ikinä ole tarpeeksi kipeä jotta ei tuntisi huonoa omatuntoa siitä, että on poissa töistä. Mulla vielä jäi sinne tilanne, että molemmat poissaolopäivät oli lähes täynnä omia asiakkaita. :(
Lääkärireissu oli ihan miellyttävä tällä kertaa. Kuumeesta sain diagnoosin "määrittelemätön ylähengitystie infektio" ..? Määräsi kuumelääkettä ja lepoa. Huimaukseen puuttui tosissaan. Pohti kaiken maailman syitä ja teki tutkimuksia. Tutki asentohuimasta ja korvat. Verenpaineen mittasi ja soitteli äänirautaa mun päässä jne. Lopputuloksena päätyi siihen, että huimaus johtuu jumiutuneiden niskojen ja matalan verenpaineen yhdistelmästä. Sulki pois aivo- ja korvaperäset jutut. Oli mukavaa kun kerrankin joku oikein pisti ajatuksensa mun ongelmaan. Sain mukaan niskojen venyttely ohjeet ja täytynee alkaa käydä hierojallakin. Ja syödä ihan hulluna salmiakkia ja suolaa. :D

Nyt illalla olo on parantunut jonkin verran. Jaksaa muutakin kuin vaan maata. Eilinen menikin lähes nukkuessa. Muksut nukkuu ja Mies on kaljalla, joudun siis kuitenkin jatkamaan olemista. Ja pääsen ajoissa nukkumaan. :) Jos sen lisäksi vielä huomisen yrittäis ottaa oikein rennosti.

Me ollaan oltu koko talvi lähes terveitä. Pikku flunssia vaan ollut muutama mutta en edes muista ollaanko oltu töistä tai tarhasta poissa. Olen niin onnellinen, ei ole mitään hirveämpää kuin sairastaa.
Voimia tämä talvi on kuitenkin vienyt. Mietin tossa just, että ei se ole ehkä ihme jos vähän väsähtää ja alkaa kroppa temppuilemaan. Arki on niin hektistä. Päivät on niin pitkiä ja olen aina töissä. Aamuvuoro päivinä illat kuluu asioita hoitaen tai jonkun projektin kimpussa. Lapsille yrittää antaa paljon aikaa kun joka ilta ei ole kotona. Ja iltavuoropäivät ne vasta pitkiä onkin. Herään kuitenkin jo seitsemältä viimeistään. On aamupalaa ja muita aamutoimia, on kävelyt tarhalle ja takaisin. Sen jälkeen yleensä on aikaa siivota ja tehdä iltaruokaa valmiiksi jne. Tottakai mä joskus vaan olen, tunnin tai pari, mutta kyllä siitä aika pitkä päivä tulee kun tulee kotiin töistä vasta puoli yhdeksän jälkeen. Ei ole ihme jos on muussina siinä vaiheessa. Ehkä ihan hyvä, että nyt tuli väliin tälläinen pakkolepo.

Kunnon lomastakin on jo aikaa. Se oli silloin kun muutettiin, eli vuosi ja neljä kuukautta sitten. Ensi kuussa onneksi on kaksi pientä breikkiä. Perjantaina lähdetään mökille ja vasta torstaina menen takasin töihin. Lisäksi on pääsiäinen ja ihan mahtavat työvuorot sen suhteen, tulee viisi päivää vapaata putkeen. Oi onnea. ♥
Pääsiäiseksikin olisi kiva kehitellä joku reissu pois kotoa, ei tää akka muuten osaa vaan olla. :)

Ystävyyskin on mietityttänyt viimeaikoina. Mulla on muutama ihana läheinen ystävä. On sellaisia ihmisiä joiden kanssa ei usein nähdä, ehkä vaan pari kertaa vuodessa, mutta silti kaikki säilyy ennallaan, luottamus ja jutut. On aina ihana nähdä ja puheesta ei meinaa tulla loppua. Lupaukset pidetään ja tosiaankin voi luottaa siihen mitä on sovittu. Sitten on ihmisiä joiden kanssa välimatka, tapahtumat tai aika erottaa. On ahdistavaa huomata kuinka ei enää kuulu toisen elämään. Tajuta, ettei asioista puhuta enää samalla tavalla ja jopa huomata, että ei enää kuulu siihen porukkaan joille omasta elämästä tai juuri mistään kerrotaan. On vaikeaa hyväksyä. Tuntuu ehkä jopa pahemmalta kuin joskus muinoin erot tms vastakkaisesta sukupuolesta. Sinänsä tässäkin asiassa niin kuin avioliitossa ja työpaikallakin saan syyttää kaikesta p*skasta itseäni. En yritä tarpeeksi. En löydä ratkaisua ongelmiin. En tee yhtään mitään sen eteen, että asiat muuttuisivat tai olisivat paremmin. En todellakaan ole ihminen jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Lisäksi olen ollut niin anteeksiantamaton ja epäreilu, etten ihmettele yhtään sitä miten asiat on järjestyneet. Niin makaa kuin petaa. Millähän sitä vaan sais nieltyä palan kurkusta alas ja jatkaa eteenpäin murehtimatta? Vaikka kai se on sydänsuru tämäkin ja aika parantaa haavat vai miten se nyt oli...

Tulipas paljon tekstiä. En olekkaan aikoihin kirjoitellut mitään "oikeeta". Huomaa, että mulla on aikaa. Terveellistä vissiin.

Tässä vielä linkki pirteämpään blogiin jossa on arvonta käynnissä: My Blog
Siellä oli kaikkea muutakin ihanaa katseltavaa. :)


4 kommenttia:

Hebe kirjoitti...

Hali <3

LODE kirjoitti...

<3

Jeanie kirjoitti...

Samoja asioita miettiny toisinaan itsekin...Jaksuja ja pikaista paranemista :)!

TIINA kirjoitti...

♥ kiitos.
ja kiitos kun jaksoitte lukea loppuun. :) lupaan kyllä etten ala liian usein avautumaan täällä.