Mansikat.

Onkin jäänyt kertomatta Rubanowitsin (melkein) viimeisin tempaus. Sitä etupihaa kun raivattiin, päätin pelastaa myös siellä kasvaneet villimansikat. Mies ehdotti, että laittaisin taimia takapihan vanhaan hiekkalaatikkoon ja viiden minuutin päästä ukkeli olikin matkalla hakemaan multaa. Joopajoo. Laitettiin laatikko viimesen päälle kuntoon, pinnalle oksasilppua ja multaa. Tein siistit rivit taimille ja sitä mukaan kun etupihalta sain niitä kaivettua istutin uuteen paikkaan. Oli jäljellä puolitoista riviä, ja kun tulin takaisin viimeisiä taimia kantaen oli meidän pikkuinen ihana Rusina työntouhussa. Sinne meni kuulkaa kaaressa niin mansikat, mullat ja oksasilput kaikki tuhannen palasina. Avulias tyyppi suorastaan! Voitte ehkä pikkusen kuvitella kuinka paljon mä rakastin tuota piskiä tuossa vaiheessa. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin aloittaa alusta ja koittaa pelastaa se mitä pelastettavissa oli. Ihmeen hyvin nuo näköjään selvisivät hyökytyksestä kuin jopa ihan mansikoitakin laatikkoon pukkaa. :D (Tämän jälkeen on saanut kyytiä mm. sadevesikaivo, matto, ilmapistooli, sellainen hyttystentappo sähkömaila, uima-altaan ilmapumppu... En edes tajua miten se on päässyt käsiksi suureen osaan noista.)