29. heinäkuuta 2011

MaxMux.


Kesän aikana on käynyt aika selväksi, että Max on perinyt äitinsä unettomuus ongelmat. -Äiti mä en saa unta. Silmät seisoo päässä ja välillä saattaa kysyä onko aamu vai ilta. Tein viime viikolla vähän uudistuksia murun huoneessa, laitoin sille uuden sängyn vieraspatjasta (kunnes saa puolet meidän sängystä) ja uusia tyynyjä ym. Jos vaikka vahingossa auttais. Ja pimennysverhot hankittiin vielä lisäksi, että saadaan huone ihan säkkipimeäksi kun ei tavis verhot ja sälekaihtimet riitä. Tykkää uudesta "sängystään", no onhan tuo patja 100 kertaa mukavampi nukkua. Toisessa päässä on lukunurkka. Ja Aku Ankkoja joita saa hetken lueskella itsekseen jos uni ei tule.
Kun nyt vaan alkais nukkumaan. Osa nukahtamisvaikeuksista johtuu tietty matalista sokereista, niitäkin on pari kertaa viikossa eli ihan liikaa.
Olen surullinen, kun tiedän kuinka hermoja repivää on kun ei saa unenpäästä kiinni.


Diabeteksen kanssa sujuu samaa vanhaa tahtia. Itsellä taitaa jonkunasteinen hoitoväsymys nostaa päätään. Tai yritti, painoin sen kyllä alas ja koetan vaan elää hetkessä kun ei muuta voi. Jotain sain aikaiseksikin vaikka olipa vaikea aloittaa kun ahdisti jo valmiiksi. Tein pojan "käyttöohjeet" koululle ja iltapäiväkerhoon. Mun mielestä kansioista tuli hyvät, on faktaa taudista ja perus yleisohjeita ja sitten ihan Maxin henkilökohtaiset neuvot ja vinkit. Eikä tullut liian paksu nivaska, tuon luulis kenen tahansa jaksavan opetella ulkoa. Taidan kopioida myös kolmannen kappaleen, yökyläilyjä ym varten. :) Ainakin kerran vuoteen tulee tarvetta. :D




13 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Toivottavasti uni alkaa pian taas maistua!

Ruusa kirjoitti...

Tollanen kansio on ihan loistava! Ei sitä äkkiseltään tiedä asioita ja semmonen peruspaketti on hyvä asiaan kun asiaan!

Toivottavasti uni alkaa maittaa!
Itellä helteet ja kuumuus on kyllä haitannut unta :/

Mukavat viikonloput!

naana kirjoitti...

Voimia sinne murut. <3 Toivotaan ja rukoillaan että uni alkaisi tulemaan helpommin.

Haleja kovasti! <3

Taikku kirjoitti...

Hienosti olet jaksanut! Ymmärrän hyvin "hoito" väsymyksen. Minun keskimmäisellä tyttärellä on astma ja kyllähän siitä on huoli pidettävä että hän muistaa ottaa lääkkeensä tms..

Hyvä idea myös tuo kirjanen!

LODE kirjoitti...

VOIMIA ! Ja jos yhtään voin lohduttaa, niin meillä sama homma unensaannin suhteen, ihan kirottua ! Poika valittaa kuumaa yleensä, ettei sen takia saa unta ja siis monesti klo 22 asti jaksaa ilmoella itsestään, ettei vaan saa unta - voisko siis olla myös ikään liittyvää ? Kun just siinä meillä on ongelma tuon yhteisen huoneenkin suhteen, kun ei siitä tuu mitään, kun kaveri pyörii ja hyörii ja häiritsee sitten toista samalla - kierre on valmis. Ugh.

LODE kirjoitti...

Klo 23 asti korjaan, siinä vissi ero, kun miettii, että on jo klo 20 selkeesti väsynyt !! HUOH.

McMums kirjoitti...

Toivottavasti "ainakin kerran vuoteen" ei ollut piikki tänne päin!

TIINA kirjoitti...

kiitos viesteistänne.

ä, no ei ollut höntti. vaan tiijät kyllä että nuo ei juuri huvikseen yökyläile. leiriä ootellaan kovasti kaikki. :)

Onnellinen Koti kirjoitti...

Hei, pojan huoneen uudistukset vaikutti mukavilta! Toivottavasti nyt tulee uni! Kuulostaa kepeältä, mutta itse olen unettomuuteen taipuvainen, kuten isänikin, joten tiedän miten kamalaa se valvominen on. Nyt ei ole vuoteen ollut unettomuutta, kun vauva-arki on vienyt mehut. Mutta kunhan vauva kasvaa ja palaan töihin. Ja saa nähdä kumpi lapsista on sen perinyt. Toiselle unettomuus ja toiselle migreeni, kääk!

Ja tsemppiä hoitajarooliin. Ei varmasti ole helppoa olla aina se, jonka vastuulla koko homma on. Enkä väitä osaavani kuvitella millaista se on, kun ei ole kokemusta. Voin vain piirun verran yrittää kuvitella aavistavani. Mutta sen tiedän, mitä se on, kun pieni "ei ole kunnossa" eikä sitä pysty omasta mielestä riittävän hyvin auttamaan. Se avuttomuuden tai voimattomuuden tunne on kauhein. Mutta sä olet ihan uskomaton leijonaemo. Kyllä sun pojat vielä sua isona kiittää, miten mahtavat eväät ovat saaneet elämään sinulta. (Ja tietty isältään.)

Olet niin voimakas ja positiivinen äiti - lukijatkin ammentaa sinusta paljon aurinkoa ja voimaa. Kiitos siitä Tiina ♥

Ja kaikinpuolin valoisaa syksyä koko teidän perheelle. Tai siis loppukesää, ei vielä aloiteta syksyilemään :)

Joka paikan höylä kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
TIINA kirjoitti...

kiitos sari ihanasta viestistäsi, ihan liikutuin sanoistasi. :)
toivottavasti teidän muksut säästyy noilta ärsytyksiltä.
oikein mukavaa alkavaa syksyä eiku loppukesää sinne koko perheelle!

Anonyymi kirjoitti...

Heips kukkuu! Jostakin "eksyin" blogiisi ja ilostuin kovasti. Mielenkiintoisia juttuja, mutta yksi ylitse muiden. D1 ei ei ole ilon aihe, mutta kohtalotoverina kiinnostaa. Meidän esikkomme, pian 11 v poika, sairastaa tautia myös. Samoin minä itse. Eli tuttu kumppani, perheenjäsen, elämäntapa jne jne sairaus on. Pumppulaisia ollaan junnun kanssa molemmat. Ja kuten olet todennut niin mainio peli! Voimia sairaus kysyy, itseäni vaivaa myös katkeruus elämää kohtaan, mutta vastaan on otettava kaikki annetaan. Niinhän se menee. Parhaansa kun tekee, se riittää. Kun itse olen sairastanut tautia n. 25 v, tiedän että matkalle mahtuu monenlaista. Välillä on armahdettava itseään, annettava hieman "löysää", jotta jaksaa. Lapsen elämässä kaikki on niin muuttuvaa päivittäin, palapeliä ei saa koskaan valmiiksi. Yhden palan kun saa paikalleen, toinen ei sitten käykään. Ja kun lapsi kasvaa, reviiri laajenee ja murrosikä kolkuttelee ovella, elämä heittää kärrynpyörää yhtenään. Mutta nou hätä, tilanteista selvitään! Siihen luotan. Sekä omaan vaistoon taudin hoidossa. Siihen tunteeseen joka ohjaa niin minua äitinä kun lasta itseäänkin.
Kaikkea hyvää perheesi elämään!
-piijushka-

TIINA kirjoitti...

kiitos piijushka viestistäsi ja rohkaisusta! "kohtalotovereiden" juttuja on niin mukava aina lukea vaikkei ne mukavia olekkaan.
tsemppiä sinne teidänkin arkeen!