Ensimmäinen kouluviikko takana. Tosi hyvin on mennyt. Aika valmis tuntui Max olevan koulunkäyntiin, ensimmäisen päivän jälkeen oli jo lähes rentona. Kasvanut henkisesti ainakin puoli metriä. Koulumatkat ja välitunnit vuotta vanhemman naapurin pojan kanssa on varmasti helpottaneet asiaa. Sillä on ollut oma opas.
Mainioita juttuja kuuntelin kun herrat keskustelivat kahdestaan kouluun mentässä. Kengännauhojen solmimisen osaaminen oli polttava aihe. ♥ Uskomaton voima muuten koulun kelloilla. Ihan salamana joka iikka säntää sisään, jopa pikkuveljet ja -siskot. :D
Iltapäiväkerho on ilmeisen mukava paikka, on saanut jo kaverinkin. Aivan loistavaa on se, että poika saa siellä välipalan ja olla paikalla joka päivä neljään, eli yksinoloa iltapäiville ei juuri tule.
Diabeteksen kanssa on sujunut niin kuin oletinkin. Korkeita sokereita (jännityksestä) joka päivä, mutta muuten ok. Ja hyvin on tädit pärjänneet, kertaakaan ei ole tullut "mitä nyt tehdään" puhelua.
Jotenkin EN kuvitellut, että se itsenäistyminen alkaa näin rajusti HETI kun koulukin alkaa. -Äiti mä meen nyt senkaa tonne. -Jaa minne, viitsitkö kertoa??? Rajat kun meillä on asettuneet tähän asti lähi leikkipuistoon. No eipä siinä auta muu kuin päästää, kai? Puhelin ja rusinat taskussa se viipottaa menemään tuolla. Kaverit tietää diabeteksesta ja ukkeli ottaa kyllä aika varman päälle. Saattaa soittaa, että -mulla vähän sydän jyskytti ja kädet tärisi niin mä söin jo rusinat. Vielä kun saisin sen iskostettua Maxin päähän, että niillä rusinoilla ei pitkälle pötki vaan pitää tulla heti kotiin syömään. :) Ihanaa kun se on jo niin iso. Vai pitäisikö mun olla enemmän sydän syrjällään sen takia? Vai vaan luottaa tietyissä rajoissa?
Uusi ongelmakin on ilmaantunut. Mitä tehdä sitten kun Max haluaa mennä kavereiden kanssa ja Alex haluaa mukaan? Enhän mä voi viisi vuotiasta samalla tavoin päästää menemään. Ja kun ei sillä ole tässä yhtäkään omaa kaveria lähimaillakaan joiden kanssa voisi vastaavasti olla. Eikä siinä vaiheessa Äidin seura juuri kiinnosta kun kaverit menee taiteilemaan pyörillä tms.. Tosi hankalaa ja kurjaa Alexille. Muutenkin on reagoinut negatiivisesti koulun alkuun. Hänkin haluaisi, tietenkin. Eihän hän ole mitään ison ja hienon koululaisen rinnalla, ei ketään kiinnosta mitä hänelle kuuluu. Tarhassa on sitten tätä päivää lukuunottamatta ollut ihan hirviö, muksinut muita ja heitellyt tavaroita, riidellyt ja ollut mahdoton. Mies on onneksi ehtinyt hiukan enemmän panostaa kahden keskisiin juttuihin, mutta mulla menee vielä viikko ennen kun ehdin. Koulun takia työvuorot on olleet ihan epäsopivat ja sama jatkuu vielä ensi viikon kun samalle viikolle sattuu paljon erilaisia muitakin menoja. Käytännössä katsoen olen tasan maanantaina kotona, muuten joka illan poissa. :(
Mut ehkä se siitä. Kunhan tulee ajat jolloin Äiti ja Alex on oikeesti vaan kahdestaan kotona. Selvitään nyt ensin tästä alkuhässäkästä ja muusta sälästä joka on kasautunut samoille viikoille. :)
Mut ehkä se siitä. Kunhan tulee ajat jolloin Äiti ja Alex on oikeesti vaan kahdestaan kotona. Selvitään nyt ensin tästä alkuhässäkästä ja muusta sälästä joka on kasautunut samoille viikoille. :)
Eka päivänä joutui vähän kietoutumaan reppuun. ♥
7 kommenttia:
http://www.shareapic.net/user/vektori
Niin ne kasvaa !
Meillä samoin naapurin pojan kanssa kulkevat kouluun ja takasin yhtämatkaa pihan tyttölapsen kanssa.
Sääntönä on, että ensin tullaan koulusta suoraan kotiin, molmmat pojat meille tekemään läksyt ja syömään välipalaa. Sen jälkeen ne saa olla tässä lähellä, koska ovat mun vastuulla. En päästä vielä mihin vain, minusta ne ei ole yhdessä yössä oikeasti kasvaneet niin paljoa - ku miettii miten pitkiä ne päivät on ilman vanhempia esim. puistossa koulun jälkeen (tai napurin pojalla meillä koulun jälkeen), niin minusta on ihan ok sitten jo esim. iltaruokailulta jäädä kotio rauhottumaan iltaa varten, ei enää hilluta iltaan saakka pihalla. (kun ne on siis ulkona oikeestaan sinne saakka aina eli raitisilmakiintiö on kyllä täys)
Puistoon noi saa mennä ehkä joskus sitten välipalan ja läksyjen jälkeen itsenäisesti, kun siellä käy muutkin. Mutta se ei ole vielä, vaikka pojat ihan varmasti jo pärjäävät ja osaavat.
Meil on ns. pehmeä lasku koulussa ja ne pääsee 5 viikon ajan jo klo 11 ke, to ja pe koulusta. NICE. =O Ei voinu muuta, kun kelata, et miten pitkiä pienten päivät on sen jälkeen ennenkun kotiin tulee ensimäinen vanhempi (toki onneksi suurinosa varmaan nuissa kerhoissa)! Kauheen yhtäkkiä niiden pitäs olla isoja ja meilläki toi naapurin jäbä on vasta 6, ei edes seitsemää vuotta. Mutta näin se menee ! =)
Tsemppiä pikkuvelin kansa, kova paikka niille tämä. Meillä ei oo ongelmaa vielä sen suhteen, et Nettakin haluais mukaan, kun en noitakaan päästä eli saa se tossa pihalla juosta mukana ja ajella talon edustalla pyörällä yms. En oikeestaan ollu kelannu koko puistohommaa taaskaan neidin kannalta, et tokihan seki sinne sit hinkuu niih... no, mä pidän tiukan linjan, koska en voi enkä jaksa tapella saati juosta sen mukaan mitä noi haluu, natsilinja jatkukoon - meillä, kun vauva nukkuu kotona sisällä päiväuniaankin just siihen aikaan, kun koululaiset tulee eli mun on oltava tässä kuulolla.
Kai tähän tottuu. =D
no hui kauhee ei kai tää nyt kuulostanut siltä, että max saa mennä minne sattuu! ei todellakaan saa, raja vaan siirtyi 200m kauemmaksi. :) mihinkään ostareille tms en todellakaan päästä ja aina on kerrottava minne menee ja meneekö, sen päättää vanhemmat.
oon niin super onnellinen tuosta iltapäiväkerhosta, muuten max joutuis olemaan tosiaan yksin sen 4 tuntia joka päivä. ja vielä kun siellä ollaan valvovan silmän alla koko aika, jopa läksyissä autetaan jos lapsi haluaa niitä siellä tehdä. ihanat ne tädit ja tosi mukavan kuulonen päiväohjelma.
nojuu, kai tähän tottuu!
Ei, kun mä sain sen kuulostaa siltä =D -> tarkotin 'mihin vain' siis yhtään minnekään muualle, kun tohon omalle pihalle en voi päästää vielä. Niitä, kun on kaikenlisäksi 2kpl reippaita poikia, niin äkkiäkös ne keksii vähän käydä muuallakin, kun sovitussa paikassa -> just yks ilta ne sai luvan ajaa pyörillä ton naapuripihan ympäri ja sitten niitä ei kuulunutkaan. Jäivät matkalla leikkimään niille pihoille, kun ne oli siinä niin kivasti holleilla =D ! Et viel on opettelemista =/ !
Moi! Ihana blogi sinulla, jäin heti lukijaksi :) Tervetuloa vastavierailulle meille :)!
Voi kuinka tuttua! meidän aleksi myös mennä viipottaa kaverien kanssa ulkona, aatosta kyrsii tietysti kun ei pääse mukaan. Onneksi muutamalla aleksin kaverilla on aatoksen ikäinen pikkuveli, jotka on vieläpä päiväkodissa samassa ryhmässä ja hän on sitten päässyt leikkimään kaverin kotiin :) tai sitten kaveri on tullut meille. Mut eihän se tietysti aina onnistu niin että molemmille olisi samaan aikaan seuraa.
Koulunaloituskuviotkin on tuoneet mustasukkaisuuden tunteita pikkuveljelle, mutta myös isoveljelle, kun aatos on lomalla pari vkoa, kunnes palaa päiväkotiin taas syyskuun alussa.
Samassa veneessä ollaan siis täälläkin, mutta eiköhän se tästä.
Reipas ekaluokkalainen ja kyllä se hirvityttää miten nopeasti aika rientää. Sen huomaa juuri lapsistaan, nyyh.
Lähetä kommentti