Voi surku

Pojat pelailee pitkästä aikaa Buzzia kahdestaan.

Ostin iltaruuan töistä.

Hetki siis aikaa höpötellä.

Työt:

Meillä on töissä muuttunut kaikki. Meitä on yksi työntekijä liikaa, joten joku joutuu olla joka päivä tuuraamassa toisessa paikassa. Tällä hetkellä poissa on mun lempparityökaveri, seuraavaksi on mun vuoro. :( Tollanen ei ole tehty mua varten. Mun elämässä pitää olla rutiinit. En halua olla joka viikko eri paikassa töissä ihan pihalla kaikesta. Ei ei. Jotain on pakko keksiä.

Soittelin tänään liittoon ja onneksi mun ei tarvitse pelätä työttömäksi jäämistä. Me selvitään kyllä kun vähemmälläkin on selvitty. Työpaikkojakin olen jo katsellut...

Niin tylsää, mä tykkään tosi paljon mun työstä. Tulee ihan oikeasti ikävä niitä asiakkaita! Ne oli ihania maanantaina. " Missä olet ollut? Olitko lomalla? Me pelätiin, että sä olet lähtenyt täältä! Olitko kipeenä? Onko lapset jo terveenä? Kiva kun oot taas töissä! Onneks sä oot vielä täällä töissä!..." Siis uskomattoman moni kyseli ja ihmetteli. ♥

Ottaa aivoon ja todella. Mutta olihan toi työpaikka liian täydellinen kestääkseen tämän kauempaa. :(

Lapset.

Ihania. Ihana arki on palannut. Teki niin hyvää, että se alkoi taas. Arki ja rutiinit. Johan kaikkea lomaa ja vapaata ja puolikasta vapaata ja sairastelua kestikin melkein kuukausi.

Eilinen ilta oli aivan mahtava. Mieskin kysyi "Missä ne meidän lapset on? Ketä noi on jotka syö reippaasti kaiken itse ja leikkii nätisti?" Alexkin vaan halaili kaikkia koko illan. :)

Molemmilla on mennyt tarhassa tosi hyvin. Maxin hoitajat hoitivat pistämisen toisesta päivästä lähtien omatoimisesti! Mahtavaa.

Tänään me pidetään lukuilta. Kunhan ollaan syöty saavat valita kirjoja joita haluavat, että luen. Sitten käydään saunassa.

Mies.

Sillä on tänään virallinen syndepäivä. Töissä on kipeänä. Se raukka vilustui ilmeisesti siellä rinteessä. :( Lähettelee tässä samalla mulle linkkejä mesen kautta ihanista omakotitaloista. Realisteja ollaan eikös? Toisella loppuu työt kohta ja toinen miettii muuttamista. :D

Nyt muonitus.