11. helmikuuta 2009

Kipeily jatkuu...


Nyt on sitten pikkuinen Alexkin kipeänä. Molemmat herättiin aamulla 39 asteen kuumeessa. Voin kertoa, että ei ole kovin herkku olo. Tosi rankkaa hoitaa muksujen perustarpeet tässä kuosissa, saatika viihdyttää tota toista tervettä. :( Tekis vaan mieli nukkua paitsi kun ei voi nukkua kun on niin kamala olo. Kuumeen lisäksi yskittää, kurkku on tosi kipee ja korvat meinaa räjähtää. Mennäänkin lääkärin koko porukka viideltä. Tahdon Alexille ja mulle sen oireita lieventävän kuurin ja lopuille jengistä estolääkkeet. Jos ne vaikka vahingossa säästyisivät tältä kamaluudelta.

Ottaa muutenkin aivoon olla juuri nyt kipeänä. Mun irtisanomisajasta menee puolet ihan hukkaan kun en voi olla töissä. Mä haluaisin olla töissä! Kaikki päivät mitä vielä on mahdollista. Tätä menoa tuskin tällä viikolla kuitenkaan pääsen. :( Harmittaa. Mä jään niin kaipaamaan sitä porukkaa siellä. :´(

Niin outoa kun koko elämä muuttuu. TAAS. Puoli vuotta meni yhdellä lailla ja nyt alkaa taas uusi arki. Ollaan mietitty perus arjen kulkua miehen kanssa ja halutaan, että poikien päivärytmi muuttuu mahdollisimman vähän. Sen takia pidennetään niiden tarhasopparia koko päivän pituiseksi jolloin ne menee aina tarhaan aamikselle ja jos mä olen aamuvuorossa niin haen ja muutoin mies. Mulle jää ihanat omat tunnit aamuisin iltavuoropäivinä ja mies taas pääsee lähtemään töihin heti kun sitä huvittaa ja näin pääsee ajoissa poiskin. Aamuvuoropäivinä taas iltapäivät jää vapaiksi, kuinka loistavaa! =) Sopeutuminen uuteen ei varmaan tapahdu ihan sekunnissa eikä ole helppoa mutta toivon, että on sitten sen arvoista.

Se kyllä harmittaa, että ne muutamat ansaitut kesälomapäivät jää nyt pois. Mutta se raha joka niistä irtoaa menee suoraan matkasäästötilille, hyvä se on sekin. Ja nyt sijoitin ton irtisanoutumisen silleen, että meille jää viiden päivän pituinen loma ennen kun uusi työ alkaa. Lähdetäänkin mökille ihan vaan perheen kesken rentoilemaan. Ai että, koko talvena ei ollakkaan käyty. Siel on niin kivaa kun ei oikeasti tartte tehdä mitään jos ei halua. Saa olla möllöttää vaan.

Pikkumuru heräs päikyiltä. Oli sen verran väsy että simahti rattaisiinsa alta minuutin. Itkunen tuntuu olevan, menen lääkitsemään.

3 kommenttia:

Heini kirjoitti...

Voi, koittakaahan parannella ♥ ja onnea vielä uudesta työpaikasta!

Puukenkämaan elämää kirjoitti...

Paranemista sinne vielä<3

Jenna kirjoitti...

Kipeinä ollaan täälläkin..paranemista teille!!