15. syyskuuta 2009

Ketoasidoosi.


Nyt on sitten koettu sellainenkin. Ensin vähän faktaa kopsattuna Diabetesliiton sivuilta:


***

Happomyrkytys

Ketoasidoosi. Insuliinin puutteesta johtuva myrkytystila, jossa veren sokeripitoisuus on kohonnut ja ketoaineiden eli happojen määrä voimakkaasti lisääntynyt veressä ja virtsassa. Vaikea myrkytys ilmenee huohottavana syvänä hengityksenä, vatsakipuina sekä tajunnan häiriöinä.

Happomyrkytyksen oireena on usein pahoinvointi, oksentelu ja vatsakipu, mutta kaikilla oireet eivät ole yhtä selkeät. Korkea verensokeri myös janottaa ja lisää virtsan määrää. Ketoasidoosin kehittymisestä kertovat oireet ja kehittymisnopeus ovat yksilöllisiä. Pienelle lapselle tila kehittyy tunneissa ja aikuisellekin puolessa vuorokaudessa.

Insuliinipumpun käyttäminen edellyttää huolellista verensokerin seurantaa. Insuliinipumpun tekniset ongelmat, toiminnan häiriöt, katetrin tukkeutuminen tai patterin tyhjentyminen saattavat aiheuttaa happomyrkytyksen nopeasti varsinkin, jos käytössä on pikainsuliini.

***

Aamulla heräsin kuuden jälkeen siihen, että Max oksentaa. Muru tuli vielä hetkeksi mun viereen, mutta ei kauaa kerennyt siinä levätä ennen kuin lähti uudelle kierrokselle. Aamu kului oksentelun merkeissä, itsellänikin oli huono olo. Maxilla kaiken lisäksi sokerit korkeella.. Outoa. Vaihdoin kanyylin ja syykin selvisi, neula vinossa. Eli poika oli siis saanut vain murto-osan tarvitsemastaan insuliinista. Sekin vielä...
Aamupäivällä tuli puheeksi erään ystävän kanssa diabeetikon sairastelu jutut ja ketoaineet. Kun menin Dbliiton sivuille itsekkin kurkkaamaan mikäs hitto se happomyrkytys olikaan, ja luin nuo tekstit niin johan välähti. Ehkä meillä ei ollakkaan vatsataudissa tällä kertaa! Mittasin ketoaineet ja korkeathan ne oli.
Poika oli siis aamuyöllä saanut happomyrkytyksen. Mutta koska kanyyli toimi vielä himpan verran, ei homma mennyt liian pahaksi. Onneksi oli kanyylinvaihtopäivä ja onneksi päätin tehdä sen heti aamusta oksentelusta huolimatta.
Kanyylin vaihdon jälkeen Max alkoi voida paremmin. Oksentelu loppui ja vaikka sokerit oli edelleen tosi korkeat, yli 20, niin tahtoi silti syödä. Iltapäivällä käytiin lekurissa ja huominen saadaan vielä seurata sokereita kotona.

Kyllä säikäytti. Vaikkei mitään sinänsä tapahtunutkaan. Mutta ehkä se tieto siitä mitä olisi voinut tapahtua... Se ei siis riitä, että seuraa verensokeria 2 tunnin välein ja ruokkii pojan lähestulkoon oikein, miettii ja laskelmoi elämää kaksi tuntia eteen- ja taaksepäin joka ikinen hetki. Siltikin näin voi päästä käymään. Tekis mieli opiskella diabeteshoitajaksi. Jos sitä sitten muistaisi ja osaisi kaiken tarvittavan mitä tuon pienen hoito vaatii.


5 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Ystävälleni tuli kerran (useampi vuosi sitten) ketoasidoosi meän ollessa elokuvissa. Oltiin taittu herkutella vähän liikaa ja se kostautu toiselle oksentelun ja huonovointisuuden merkeissä. Tilanne onneksi korjautu nopeasti kun insuliinia laitettiin reilummin menemään ja seurattiin. Vaikka oli ihan "iso" tyttö ja huolehti itsenäisesti hoidostaan, tapahtu tämä silti. Hyvin hoidat poikaasi! Kaikkea ei voi tietää ja minun mielestä kyllä se 2h mittaus ihan hyvin riittää :)

Nuo tekniset/neulan laittamis ongelmathan nuissa pumpuissa on, mutta onneksi on toiminut teillä moitteetta ellei tätä kertaa otettu huomioon.

Onneksi selvisitte säikähdyksellä! :)
Mie henkilökohtasesti ajattelen jotenki, että hypoglykemia on pahempi kuin tuo ketoasidoosi, joka aiheuttaa vasta pitempi aikasena vakavia seurauksia ja jota ei voi olla huomaamatta jos seuraa sokkereita.

Lode kirjoitti...

Voi, että. =( Se on niin pienestä kii. Onneksi ei ehtinyt pahempaa tulla ja olit valpas. <3

Follow your dreams kirjoitti...

Huih onneksi selvisitte noin<3

Terkkuja:)

Jamssi

Heli kirjoitti...

Hui, pelottavaa. Hienosti olet kuitenkin selviytynyt. Ja kuule, enempää ei voi tehdä kuin parhaansa. Tuollainen vaikea diabetes ei ole todellakaan helppo hoitaa. Ole vain ylpeä itsestäsi miten loistavasti osaat hommat!!

Tiina kirjoitti...

kiitos sanoistanne. ♥