26. helmikuuta 2010

Alex.


Kohta ihan oikeastikkin neljä vuotias.
Äidin kulta.


Ei mikään pikkuinen enää vaan ihan oikea leikki-ikäinen. Iso poika. Kasvanutkin on, pituus 105cmja paino 16,8kg. Vähän hukassa ehkä tällä hetkellä, hakee paikkaansa niin kotona kuin päiväkodissakin.
Tekee pahojaan minkä ehtii, kiusaa, heittää, hakkaa, ärsyttää. Itkee sydäntä raastavasti jos kaikki ei mene kuten hän haluaa. Dramaqueen. Tai sitten yrittää livetä tilanteistä flirtillä. Hymyilee leveästi, iskee silmää ja katoaa. Vaikea rakastettava, mutta Äiti rakastaa sitäkin enemmän. Juuri sellainen lapsi josta varmasti supistaan vanhempien selän takana, pudistellaan päätä. Mutta pellossa se ei elä, vaan kuri on olemassa. On vaan niin itsepäinen tapaus, että edes 100 kertaa ei taida riittää. Ja ihan sama mistä on kyse. -Minä itte! Kuuluu usein, varsinkin silloin kun on kiire johonkin.. Luulen, että myös muutto ja uusi vapaamielinen päiväkoti on vaikuttaneet tähän tilanteeseen. Eiköhän se tuosta rauhoitu.

Pojalla on myös toinen puoli. Rakastava, fiksu, rauhallinen, omatoiminen ja todella kiltti. Hellyydenkipeä.
Parhaita on aamut, kun toinen tulee mun viereen. Se tulee ihan mun tyynylle nenä kiinni nenään ja silittää. Sanoo että -Äiti, mä rakastan meitä. Viihtyy sylissä ja kaipaa paijailua.
Sille päälle kun sattuu, tottelee ja toimii reippaasti niin kuin pyydetään. Oma huonekin siivoutuu välillä ihan itsestään. Osallistuu kotona mieluusti kotitöihin. Ollaankin täällä uudessa kodissa panostettu siihen, että tavaroita on lasten korkeudella. Esim pöydän kattaminen on mieluista puuhaa Alexille.
Mikää tyhmä miekkonen ei tosiaankaan ole, vaikka välillä vois luulla. Päiväkodissa on monesti kehuttu pojan laskupäätä. Osaa laskea tosi pitkälle, myös takaperin ja tunnistaa kaikki numerot. Kirjaimiakin osaa sen verran, että välillä on pakko kysyä, että kuka sut on opettanut lukemaan? :D Keksii myös peleistä omia versioita, jos joku on sille liian helppo. Ja sitten neuvoo muille pelin säännöt.
Päiväunet jäi pois muuton myötä. Ihan hyvä niin, kunhan vaan löytäis nyt sen uuden rytmin. Nukkumaan käy illalla tosi kiltisti, omaan huoneeseen. Ei pistä vastaan vaikka jo ennen seiskaa olis nukkumaanmenoaika. Nukkuu läpi yön, joskus saattaa saada kauhukohtauksen. Mutta aamut.. Todellinen aamuvirkku. Välillä puuduttavaa, mutta toisaalta illan monet rauhan tunnin on ihania. Puolensa ja puolensa. Kun nyt vaan löytyis joku kultainen keskitie.
Semmosta tänään. Saa nähdä millainen tuosta kasvaa.

















14 kommenttia:

Reija kirjoitti...

Kuulumisia kävin lukemassa <3 Ihania kuvia oli taas ja komia poika on kuopuksenne!

Ede@ kirjoitti...

Ihania kuvia
ja onnea jo pian neljä vuotta
täyttävälle<3

Jamssi

Rouva V kirjoitti...

Ihana Alex. <3 Onnea pian 4-vuotiaalle! :)

Elisa LPP kirjoitti...

Kaunis kirjoitus!
Aina ei muista kaiken sen pahanteon keskellä hyviä puolia ♥

Hauska tuo toka-alin kuva :) Samikset!

Heini kirjoitti...

Ihania kuvia ja nätisti kirjoitit <3

Suvi kirjoitti...

Ihana, aito Alex ♥ Komea poika!

marikan kirjoitti...

Nuo pienet pojat...meilläkin aamut on ihania, kun toinen kömpii viereen halimaan...ne ovat hetkiä, jolloin äiteen sydän sulaa...

Hedelmasalaatti kirjoitti...

Siitä kasvaa mun kakkos jättivauva <3

Kattelin just vanhoja kesäkuvia, että nuo onki ollu sulosia pulloposkia kaikki kolme ja Allu muru oli niin pikkunen.. *sniif*

Satu kirjoitti...

Aivan valloittava pieni poika! Onnea 4-vuotiaalle!

Sanna kirjoitti...

Oli kuin olisin omaa päiväkirjani lukenut parin vuoden takaa. Meidän Toivo on juuri samanlaiselta kuulostava kuin sinun Alex.

100 kertaa samaa asiaa, joskus jopa useammin, saa muistuttaa. Mutta entäpä ne asiat, jotka lasta kiinnostaa.. Ne osataan hetken harjoittelun (sekin tuntuu olevat vain näennäistä se harjoittelu) jälkeen, osataan jo laittaa DVD:t soittimeen, ruoat mikroon, kaataa mehut ja maidot lasiin, kantaa painavia esineitä.. Laskee yhteen- ja vähennyslaskuja, luettelee kirjaimia, kirjoittaa sanoja, "äiti-tässä kyllä lukee ELLA"- tokaisuja, tarinoita keksii runsaalla sanastollaan..
Kärsivallisyyttä kehittävä, anteeksiantoa opettava ja ah niin ihanan suloinen ja rakastettava! :) Suukotteleva, spontaanisti hellyyttä osoittava, kaikki tunteensa näyttävä.. Sellainen on meidän Toivo..

Suloisia ovat nämä pojanviikarit.. Äitien muruja, tätien kauhuja..

Voimia sinulle paljon!

Ja paljon onnea Alexille tulevan synttärin johdosta! :)

Anonyymi kirjoitti...

Minullekin tuli tunne, että olisit kertonut meidän Jasista =)

Onnittelut Alexille pornaisista!

Anonyymi kirjoitti...

PALJON PALJON ONNEA 4 VUOTIAALLE ALEXILLE. KIRJOITIT IHANASTI - TULI IHAN TIPPA LINSSIN.

Sari kirjoitti...

ihana välikausi asu ja onnea pikku miehelle <3

TIINA kirjoitti...

kiitos kaikille. <3