10. helmikuuta 2010

Päätös.


Eilinen päiväkoti palaveri olikin oikein oiva. Ensin siellä käsiteltiin valitukseni päiväkodin aloituksen suhteen. Kaipa ne tajus mun pointin, en tiedä. Maxin vasusta jaksoivat vielä vääntää mutta annoin olla, mua ei nyt oikeastaan kiinnosta mitä joku mummeli on siitä mieltä. Pyysin, että jätettäisiin diabetes kokonaan käsittelemättä joten niin tehtiin. (Muuten olisin vieläkin siellä.)
Onneksi siellä oli paikalla yksi mukavimmista hoitajista ja hän sitten kertoilikin poikien kuulumiset. Sainkin ihan päinvastaista tietoa mitä olen tähän mennessä muilta kuullut. :-O
Maxilla menee suht hyvin, se on sosiaalinen ja juttelee kavereille vaikka mitään paraskaveri suhdetta ei ole vielä syntynyt kenenkään kanssa. Mutta se ei syö.. Kuulema sillointällöin tosi hyvin, mutta tämä eilinen hoitaja sanoi, että -on se hyvä että sille maistuu ruisleipä niin ei tarvitse nälkä nähdä...
Alex taas roikkuu isoveljen lahkeessa kiinni. Ei tee mitään, ei keskity mihinkään, haahuilee pitkin käytäviä ja yrittää kaikin keinoin pitää Maxin itsellään. Ja koska Max on niin empaattinen, ei se raaski jättää Alexia itkemään ellei tädit painosta ja sano, että niin voi tehdä. Eli Alex siis rajoittaa Maxin kaverisuhteiden luomista koska isot pojat ei ota joukkoonsa kylkiäisenä pikkuveljiä. Eikä se saa omia kavereita koska seuraa vaan veljeään. Eikä Alexkaan kuulema syö, joskus jopa jättää väliin lounaan. Ja just viime viikolla kun kyselin, niin sanottiin, että se syö tosi hyvin.. Luotettavaa etten sanois.
Periaatteessa pojilla siis menee hyvin, mutta kumpikin rajoittaa osaltaan toisen sopeutumista uuteen koska ryhmiä ei ole. Viihtyvät siellä, mutta eipä taida kummallakaan olla mitään sitä vastaan jos päiväkoti vaihtuisi. Kumpikaan ei ole vielä ehtinyt kiintyä kavereihin eikä hoitajiin. Tästä syystä päätettiinkin, että laitetaan eskarihakemus eteenpäin ja samalla haetaan molemmille siirtoa heti kuin mahdollista, jo ennen esikoulun alkamista. Loistavaa olis jos paikat saisi pian, niin vältyttäisiin sydänsuruilta. Tilanne kuulema vaan on hankala, mutta ainakin olen hyvissä ajoin liikkeellä.


3 kommenttia:

LODE kirjoitti...

Mulla on kutina, että tei ihan oikean päätöksen.

'Hippimeininki' voi olla ihan jees(jos on alusta asti sellaseen tottunut, pojat ja etenkin Alex on varmaan aika hukassa oikeesti edellisen pk:n oltua täysin päinvastanen !), mutta just jos se menee tuohon, että kaveri laahustaa vailla määränpäätä ja turvautuu veikkaan, kun ei ole sellasta 'pakollista' ohjelmaa, rutiinia ja ohjattua meininkiä, niin eihän se toimi ! Niinkuin sanoitkin, niin siitä kärsii molemmat.

Lisäksi Masselle varmasti huippu juttu päästä tekemään ihan oikeita eskarijuttuja samanikästen lasten pariin ! Alexinkin helpompi olla, kun saa rytmiä ja nimenomaan ohjattua hommaa, jossa oppii sitä keskittymistä. <3

Tosi jännä toi ruokahomma, kun just kehuit sitä aikasemmin ja sitten totuus olikin ihan muuta. Eli eip sun tarvitse sitäkään murehtia, jos kaikesta huolimatta poju on vetänyt vain lähinnä sitä ruikkaria mitä veti muistaakseni sillonkin, kun muita vaihtoehtoja ei edes annettu.

TSEMPPIÄ hirmusesti ja terkkuja muruille, lapset speutuu kyllä uuteen nopeasti ja uskon, että paremmin... toiv. nyt pian saisivat sen paikan. =)

Tiina kirjoitti...

joo. uskon kanssa et suunta on oikea. tiistaina meen uuden pk:n johtajan puheille.

Jeanie kirjoitti...

Mä en tajuu tota ryhmättömyyttä...Ihme ettei oo useempikin laps "hukassa" siellä. Toivotaan et vaihtamalla paranee :)! Uskomatonta ammattitaidottomuutta, jos vaan höpötellään epätosia päin nassua. Mitäköhän ne luuli saavuttavansa sillä? Onneksi ootte jo liikkeellä, 4kk päästähän teille pitää olla uus paikka annettavaksi, joten ehtii hyvin.