28. huhtikuuta 2010

Päivähoito.


(Kuva keväältä 2008)
Kulu jo aika. En jaksa enää odottaa. Poikien päivähoito asia on jumissa edelleen. Ensi viikolla pitäisi tulla eskaripaikka ilmoitus. Kunhan uusi päiväkoti selviää, voi alkaa valmistelemaan tulevaa. Otetaan käyttöön neljän päivän tarhaviikko ja sehän tässä kaupungissa ei sitten niin simppeliä olekkaan, hoitomaksun alennuksen osalta. Sen lisäksi diabeteshoitaja hinkuaa jo tulla opastamaan henkilökunnan, ennen syksyn pikkukoululaisruuhkia.
Olen valmistautunut siihen, että nykyisellä systeemillä mennään kesälomaan asti ja sen jälkeen toivon, että voisi suoraan siirtyä uusiin kuvioihin. Pojat on kuitenkin kuukauden isänsä kanssa lomalla.
Maxilla käy edelleen aika pitkäksi, ei ole kaveria. Kukaan ei sitten viitsinyt puuttua asiaan, päivittelivät vain. Oikeastaan kukaan ei edes kertonut, että poika haahuilee päivät pitkät ympäri päiväkotia vaikka joka aamu kulutan siellä puolituntisen ja kyselen kaikkea. Vasta kun otin puheeksi itkuiset aamut, alettaan asiasta puhumaan. "No voi voi sentään kun sä tuot lapset aina niin myöhään hoitoon niin ei niitä oteta enää mukaan leikkeihin." O_o Siis anteeksi vain, mutta eikös niillä aikuisilla ole mitään sanottavaa siihen..? Ja miksi entisessä päiväkodissa ei ollut moista ongelmaa vaikka monesti vein lapset vieläkin myöhemmin hoitoon. "Joo ja eihän täällä edes ole ketään Maxin ikäistä kun kaikki muut ovat jo retkillä joka päivä." Ei sitten meille kerrottu, että sellasia on. Kaipa mä olisin voinut luopua pojista jos niillä on jotain ekstraa tiedossa. Ainakin joskus. Muuten kyllä on ihan kiva pitää ne kotona iltavuoro aamut, että edes joskus näen niitä.
Mies sanookin tuota paikkaa samanlaiseksi kuin kauppakeskuksen lapsiparkki. Sinne vaan viedään lapset hoitoon ja toivotaan, että joku katsoo perään. Kukaan ei ole kiinnostunut lapsesta yksilönä, ei minkäänlaista "lämpöä". Ei keskittymistä tekemään mitään lapsen kanssa yhdessä. Tai tältä musta ainakin tuntuu, kun siltä se näyttää joka aamu. Eikä ne juttele mitään kuulumisia, se joka on vastassa ei tiedä vastausta siihen mitä kysyn. On vähän kädetön olo. Onneksi siellä on muutama sellainen lempeän oloinen aikuinen ja yksi sellainen joka ottaa diabeteksen todella tosissaan. Näihin mun on nyt vaan pakko tukeutua ja luottaa. En edes tiedä voinko, koska tosiaan minkäänlaista kommunikaatiota tarhan ja kodin välillä ei ole.
Sääli vain lapsia. Mun reippaista ja iloisista pojista on hyvää vauhtia tulossa jotain täysin muuta. Toisesta ihan ongelma tapaus, siis selkeästi entistä pahempi ja toisesta itkuinen ja vetäytyvä yksinäinen hylkiö.


13 kommenttia:

Suvi. kirjoitti...

Yh, olipa kamalaa luettavaa :(

Meillä on asiat täysin päinvastoin, aivan ihana päiväkoti ja lapsen tarpeet yksilönä huomioonottava. (esimerkkinä vaikka kaksoset jotka ovat pienestä saakka nukkuneet päiväunensa 10-12, niin he jatkavat päiväkodissakin, muiden mennessä unille vasta klo 12) Alle kolmivuotiaat nukkuvat päiväunensa ulkona, seinät ovat täynnä lasten askarteluja ja erilaisia tempauksia järjestetään vähän väliä. Tämän vuoden "teemana" on Jag (Minä, minuus jne) ja se näkyy kaikessa tekemisessä jossain muodossa. Hoitajat ovat ihania ja jokaisesta näkee, että he nauttivat työstään.

Toivottavasti teidän pojillekin löytyy pian parempi paikka. Voin vain kuvitella miten stressaavaa tuollainen on niin vanhemmille kuin lapsillekin. Tsemppiä <3

Ede@ kirjoitti...

Voi kurjuus toiv. asioihin tulisi muutosta!.

Meillä kerho oli tosi mahtava
ja huomioivat tosi hyvin lasta yksilönä
oikein tuli kaipaus kun se loppui keskimmäisen kohdalla.

Haleja sinne:)

Jamssi

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa tosi kurjalta! Tee tosta oikein kunnon reklamaatio vähintään päiväkodin johtajalle ja mielellään vieläkin ylemmäs. Ihan ammattitaidotonta väkeä tuolla töissä. Toivottavasti pääsette parempaan paikkaan.

Mulle just Liljan omahoitaja sanoi kasvatuskeskustelussa, että muistakaa vaatia hyvää hoitoa lapsillenne. He (hoitajat) ovat siellä lapsia varten.

Tsemppiä
Susanna

Suvi kirjoitti...

Kyllä riipaisi kunnolla tuota lukiessa. Surullista luettavaa :'(

Mulle on sanottu tuo sama asia, että usein jos Nida on viety myöhemmin, on ne päivän leikkiryhmät jo muodostuneet ja sitten on vaikeampi päästä mukaan leikkeihin. Sen ymmärrän kyllä hyvin. Meidän päiväkodissa on vaan enemmän puututtu asiaan, ohjaajat sanovat "Jos joku suljetaan ulkopuolelle, tai kerrankin sanotaan että 'Me ei leikitä sun kanssa', menette miettimään.". Eli se on hyvä asia.

Mä en tiedä mitä tekisin sun tilanteessa. Varmaan pistäisin pystyyn sellaisen huutoshown, että tajuaisivat! :(

Tsemppiä! Ihanat pojat ♥

Heli kirjoitti...

Siis voi perse sentään, suoraan sanottuna. Millaisia hoitsuja ne on, kun ei yhtään lapsen oloa ajattele??? Ja todella outoa, ettei viesti kulje kotiin ollenkaan tai mitenkään asiasta jutella sieltä suunnalta.

Kannatan kanssa tota että otat asian kunnoolla puheeksi ja VAADIT vastauksia ja sitä että asioille tehdään jotain NYT eikä sit kun on jo myöhäistä.

Onneksi eskarivuoden alkaessa sinne yleensä aina tulee myös uusia naamoja eli jospa sit viimeistään niitä kavereitakin alkais tulla. Ja kesäisin on hoidossa vähemmän lapsia, niin ne kaveriparit vähän sekoittuu.

Tsemppiä!!!

Satu kirjoitti...

Kannattaa laittaa postia esim. päiväkodin johtajalle sekä alueen esimiehelle, joka on siis johtajan pomo.

Aikuisten vastuulla on se, että jokainen mahtuu leikkiin, vaikka tulisi hoitoon viisi minuuttia ennen sulkemista.

Lensku kirjoitti...

Surullista luettavaa... :( Ja varmaan on kädetön olo. Niiden päiväkodin aikuisten pitäis vaan jo tässä vaiheessa tehokkaasti ehkäistä sitä et kukaan ei syrjäydy porukasta. Ja se ei tasan voi olla siitä kiinni jos tulee pari tuntia myöhemmin ettei mahdu enää leikkiin. Toihan on aivan skeidaa.

Meillä on Telmalla kerhonaloitus edessä (jos nyt saa paikan) syyskuussa, isojen ryhmässä, 2-5 vuotiaiden, 2x viikossa 3h kerrallaan, niin tuntuu itsellekin ajankohtaiselta päiväkotiaihe. Pelottaa hirveesti että miten menee, tyttö on kyllä sosiaalinen ja ihan reipas mutta aivan mussa kiinni vielä. Onneksi voidaan aloittaa pieninä annoksina, ja 2½ vee ehkä kaipailee jo jotain muutakin ohjelmaa kuin "äiti ojentaa nyt vauvalle tätä purulelua tässä ja imettää sitten".

TIINA kirjoitti...

kiitos kaikille kommenteistanne. <3

olen ollut yhteydessä koko kaupungin päivähoidon johtajaan. ja vaikka kuinka esitin asiani asiallisesti, tiedustelin eskaripaikasta ja mahdollisesta siirrosta, hän totesi vaan, että ei se ole lasten asia päättää missä ovat hoidossa, nämä asiat hoitaa aikuinen. :-O eli ilmeisesti ei tajunnut sanaakaan siitä mitä puhuin. lisäksi haukkui mut siitä etten pysty kommunikoimaan pk:n henkilökunnan kanssa. :-O ongelma lienee siinä, että olen kommunikoinut vähän liikaakin kun mua kiinnostaa onko alex nukkunut ja pärjääkö ne diabeteksen kanssa. halusin oikein palaverin aiheesta, vikatikki vissiin sekin.

päiväkodin johtaja taasen ei oikeasti puhu mistään muusta kuin siitä kuinka erityisen hyvä heidän päiväkotinsa on ja teilaa kaikki muut kasvatustavat täysin. tästä syystä meillä menikin sukset ristiin jo ensi metreillä, pojat kun tavallisesta tarhasta tulivat. ja max oli vieläpä ollut tukilapsena. siis suorastaan järkyttävää kuinka olen voinut laittaa lapseni niin suureen vastuuseen.

nyt on sellainen tunne, että kukaan ei oikeastaan tahdo meidän perhettä minnekkään, ollaan valittavia vanhempia joille ei kelpaa mikään. pieni kaupunki, keskenään ne eukot on puhuneet.

onneksi päivähoidon on jotenkin järjestyttävä ja onneksi nykyisessä ei ole esikoulua joten pakollinen siirto tulee varmasti syksyllä. toivon vaan, että siellä uudessa homma sitten myös toimii, ainakin aion tehdä kaikkeni edesauttaakseni sitä.

kuusi viikkoa kesälomaan.

Anonyymi kirjoitti...

huh, pahalta kuulostaa :( Toivottavasti poikasi saavat kivemman paikan, inhaa että tuommosia päiväkoteja edes on. Saako udella, että edustaako tämä teidän nykyinen pk jotain vaihtoehtoista pedagogiikkaa? kun sanoit ,että pojat tulivat "tavallisesta" päiväkodista. Vai ymmärsinkö jotain väärin..

TIINA kirjoitti...

kyllä edustaa, helpoiten ehkä selitetty näin: lapsi saa tehda mitä itse haluaa ja milloin itse haluaa. pakko ei ole tehdä yhtään mitään paitsi käydä kerran päivässä ulkona.

Missionsa:
Rohkaista näkemään lapsi ja lapsen kehitys avarammin, sallivammin ja luottamuksellisemmin.

lisäksi kannustetaan yrittäjyyteen, eli lapsia ei juuri auteta. tottakai vauvoja syömään ja pukemaan mutta muuten. siellä tosiaan reilu yksivuotiaat jo huuhtelee lautasensa ja laittaa astianpesukoneeseen.

lisäksi heillä on luontoryhmä, eli puolet lapsista lähtevät joka päivä metsäretkelle.

kaikki tämä kuulostaa tosi hyvältä, eikös? mutta todellisuus ei sitten ihan toimikkaan. paikka on kuin iso sirkus josta puuttuu johtaja ja suunnitelmallisuus ja kommunikaatio niin henkilökunnan kun kodin välillä, ainakin meidän kodin. informaatio ei kulje, yhteisö on liian suuri siihen. enkä pidä siitä että asioita EHKÄ tapahtuu. joko on retki tms tai sitten ei. enkä siitä kaaoksesta joka vallitsee esim naulakossa..
nämäkin kaikki asiat varmasti sulattaisin paremmin jos pojat viihtyisivät siellä. onko se sitten liikaa vaadittu, että aikuiset kannustaisivat lapsia leikkimään kaikkien kanssa eikä kuppikuntia luotaisi jo viisivuotiaina?

Elisa LPP kirjoitti...

Tosi kurjaa tuo ulkopuolisuus :(

Esikoisen ekassa päiväkodissa yksi poika lopetti päivähoidon ihan sen takia, että hänet tuotiin myöhemmin ja hoitajat olivat tuolla samalla asenteella..

Sari. kirjoitti...

Tosi kurja tuuri ollut teillä päiväkodin kanssa! Ja tosi "kiva" että päiväkotimaailman johtoporsaat ovat ihan henkisiä porsaita, empatiataidot ovat tainneet kadottaa isommalle pallille istumisen myötä?

(Meillähän kävi niin, että kun tytsi oli reilun vuoden ja lähti päiväkotiin, hänet pieksettiin siellä kolmesti ja henkilökunta "ei nähnyt mitään" vaikka tasan tarkkaan tiedettiin kuka tyttöä (ja muita lapsia) muksuu ja raapii. Haettiin lääkäristäkin todisteet, ettei kukaan kynsi itseään niin koville verinaarmuille kasvoista, siltikin vika oli pk:n mielestä meissä, ei kiusaajassa. Niinpä pidin kamalaa älämölöä asiasta ja tein kaikkeni - onnistuin saamaan 2kk:ssa uuden pk-paikan meidän tytölle. Ihan kamalaa, että tuollaista pääsee tapahtumaan, ei kenenkään äidin tai lapsen tarvitsisi kohdata tuollaista!)

Toivon vilpittömästi että teillä asiat järjestyy parhain päin mahdollisimman pian ♥ Valtavasti halauksia ja jaksamista vaikeaan tilanteeseen! Pidä pääsi ja pintasi - älä anna johtoporsaiden tai muiden eukkojen nujertaa sinua!

Halauksia vappuunne, onneksi nyt lapsillakin on muutama vapari :)

Anonyymi kirjoitti...

pistä kato systeri broidis/enos asialle. Meitsi hoitaa, tiiät kyl.