HuHuu.

Jospa mä päivittäisin päiväkirjaa kun mitään kivaa blogattavaa ei ole. Paitsi vaikea näköjään aloittaa kun silloin muinoin jätti nämä löpinät pois.

Hpmh. No <- tossa on mun uus koru. :D

Aloitetaan pojista. Päiväkodissa menee hyvin. Max on löytänyt uuden ystävän jonka luona on käynyt pari kertaa leikkimässäkin. Samainen poika tulee kuulema samalle luokalle kuin Max, loistavaa! Alexin touhut on hieman rauhoittuneet, tarrataulukot lepo- ja ruokailutilanteissa on tuottaneet tulosta. Kaverisuhteitakin on selvästi muodostunut, tuntuu että puoli ryhmää kiljuu riemusta kun Alex saapuu paikalle. :)

Koulukutsua odotellaan kovasti, ihmettelen ettei se ole jo tullut kun kaikki muut saman ikäiset lienevät sen jo saaneet. Kouluun tutustumispäivätkin on jo tiedossa..? Eipä siinä muuta, mutta olisi kiva alkaa purkamaan diabetekseen liittyviä mysteerejä koulunkäynnin suhteen. Ärsyttää tämmönen tietämättömyys.

Diabeteksen kanssa sujuu ihan niinkuin ennenkin. Lievää vuoristorataa. Ei mene huonosti muttei ihan täydellisestikään. Mitään pahoja ongelmakohtia vuorokaudessa ei tällä hetkellä ole, joten insuliiniannokset taitavat olla suht kohdillaan. Ensi maanantaina meillä onkin taas poli käynti, labrojen kera, joten luvassa on kunnon lapsenrääkkäyspäivä. Keväämmällä sitten selviää miten kolmas vuosi sairaana on poikaan vaikuttanut, toivon ettei mitään kamalaa ilmene.

Töissä sujuu mukavasti. Saatiin eilen takaisin yksi äitiyslomalainen, kivaa kun porukka täydentyy. Nyt siellä on ollut ihan sopivan kiirusta vaikka on se tahti hieman vuoden vaihteesta hidastunut. Huhtikuuta odotan kovasti, tiedossa on silloin kaksi viiden päivän lomaa! Kuinka huippua!!! Toisella niistä ainakin lähdetään mökille. Odotan sitä niiiiiiin paljon. ♥ Nyt pitään vaan kaksi kuukautta jaksaa ja todella tsempata, koska hoidossa olleet asiakkaat palasivat melkein kaikki äippälomalaiselle.

Tämä koti taas KAATUU NISKAAN!!! Tuo remppa alkaa tosiaan nyt rassaamaan. Kodinhoitohuoneen tavarat ja pyykkihuolto lojuu takkahuoneessa ja pitkin kämppää, koira ei voi asustaa siksi takkahuoneessa päiviä vaan viettää aikaa makkarissa, makkarissa joutuu joka aamu tekemään pienet siirtotoimet tavaroille kun en tahdo enää riskeerata, että neito nakertaa palasiksi yhtään mitään niiden korujen jälkeen. Huonekalut on sikinsokin sotkollaan eikä missään ole mitään järkeä. Ja mitä me odotamme. No rahaa! Että saadaan ostettua lattia. Muuten on lähes valmista. Kesken en jätä, täytyy vaan sietää tätä kaaosta. *Huoh*.

Kahvi loppui, ja loppuu jauhanta. Nyt lenkille vesisateeseen! (Tule jo kevät!)