25. huhtikuuta 2011

Ruususen seikkailut.


Niin. Se meidän kaunokki on tosiaan järjestänyt meille ohjelmaa viime aikoina.

Ensimmäinen pahuuden teko oli karkaaminen. Ei oltu huomattu, että naapuritalon katolta oli pudonnut lunta suoraan meidän portin päälle, jolloin murupurun ei tarvinnut muuta kuin kipittää kevyesti aidan yli. Hetkessä oli hävinnyt pihalta eikä meinannut löytyä mistään. Mies lähti heti katoamisen jälkeen etsimään koirapuistosta, se on Rusinan lempipaikka ja ihan tässä lähellä. Ei näkynyt. Kakarat sisältä mukaan etsintöihin ja Famoillekkin soitettiin jotka lähtivät kiertämään autolla meidän lähiötä. Puolitoista tuntia etsivät kaikkialta, ilman tulosta. Minä onneksi olin töissä, autuaan tietämättömänä tästä kaikesta huolesta.
Mies soitti hätäkeskukseen. Onni onnettomuudessa, olivat juuri saaneet sinne tiedon, että meidän ostarilta on löytynyt tuntomerkkeihin sopiva piski. Hätäkeskus yhdisti suoraan poliiseille ja Mies haki karkulaisen kotiin. Huh helpotusta, mitä vaan olisi voinut sattua, matka kuitenkin on yli kilometrin ja vilkas autotie koko matkalta vieressä. Autojen seasta loikkimasta pentu olikin löytynyt, sekin selvisi iltaa myöden. Pieni kaupunki, pieni facebook. :)


No sitten. Kun tosiaan Rusina on viettänyt päiviään yksin takkahuoneessa ennen remonttia. Ja takkahuoneesta on käynti kylpyhuoneeseen. Ja kylpyhuoneeseen menevässä ovessa on kahva, jonka koira OSAA a v a t a. :O Oli sitten tylsyyksissään avannut oven ja syönyt palasiksi kaiken mikä irtoaa. Pesuvadista Doveen... Onneksi ei sentään kalusteita. Mutta siivo oli valtaisa. Onneksi mun arvokkaimmat shampoot ja muut sijaitsi ikkunalaudalla korkealla. No nyt on sitten kahvat käännetty, ihan kun pikkuisten lasten perheissä. :D


Remppa alkoi, ja päätettiin kokeilla iltavuoro päivänä (eli yksin oloa vain 4h), osaako tuo käyttäytyä jos jää koko kotiin yksikseen. Kun kerta öisinkään ei tee mitään. Makkarit vaan suljin. Koskaan ei ole koira osoittanut minkäänlaista kiinnostusta jättimäiseen ruokapussiinsa mutta kuinkas kävikään... Vaikka olin sulkenut sen, oli pussissa kuonon mentävä kolo ja erittäin pyöreä neiti vastassa ovella kun kotiuduttiin. Se reppana oli syönyt itsensä ihan sairaaksi. Koko illan vaan makasi selällään tassut taivasta kohti ja läähätti. Ei jaksanut liikkua, ei mitään. Putkisto onneksi toimi ja seuraavana aamuna juoksikin jo takapihalla ihan normaaliin tahtiin, sata lasissa. :) Dietti tästä kyllä seurasi, pari viikkoa oli niukennetulla ruualla parin päivän paaston jälkeen.


Viimeisenä muttei vähäisimpänä. Jätin murusen sitten meidän makkariin viettämään työpäivää. Tyhjensin sen kyllä kaikesta sälästä mutta tämän mielestä pyykkikori oli sen verta herkullinen, että sen parissa piti askarrella se päivä. Ja lisäksi vielä isännän parhain pusero sai osansa pureskelu vimmasta.

Että sellasta koiranelämää vietetään täällä. Mitähän tuo vielä keksii... Onneksi sentään jonkunlaisia katumuksen merkkejä olen havainnut moitteiden jälkeen.



7 kommenttia:

Ede@ kirjoitti...

Aijai ei sais nauraa mutta onse
metka koira;)

Toiv. se vanhetessaan hiukka rauhoittuu
ja jättää juttuja rauhaan:P.

Jamssi

Heli kirjoitti...

Jännän erilaisia on kyllä koirat. Mä en muista meidän koirien järsineen mitään. No, yhdestä kengästä ihan vähäsen, mutta siis ei mitään suurempaa. Kun taas aikanaan siskoni bullmastif taisi syödä suunnilleen kaiken.. keittiön pöydät ja tuolit ainakin oli kauheessa jamassa.. myös kerrostalon kiviseinissä oli reikiä!! =D

Toivotaan että Rusina rauhoittuu pian. Ja onneksi ei mitään sattunut sen karkureissulla!! Ne on kyllä ihan sydämen pysäyttäviä kokemuksia sellaset. Ihmisille siis. =)

LODE kirjoitti...

=D

Hyvä, että tuo vähän sutinaa taloon, vaikkakin karkaaminen ei ollu yhtään kivaa, se huoli ja kaikki -> eikä kyl ähkykään. =( Kyl se siitä rauhottuu !

Meillä ei Enska ihmispenska vielä onneksi liiku juurikaan minnekään. Tyytyväisenä kellistelee merenneitoasennossa maggaroineen kyljellään. Helppoa siis toistaiseksi. =D

Jeanie kirjoitti...

Voi Ruususta, sil on iskeny tylsyys :D! Onneksi selvisi karkailusta/ylensyönnistä ehjänä. Ei muuten ole ikävä tuota tuhoamisikää...Onneksi se menee yleensä 2v mennessä ohi, et ei muuta ku tsemppiä!

Meil autto yksinoloon luvalliset purtavat, luut, kongi jossa oli joko aamuruoka tai muita herkkuja, tyhjä maitotölkki suljettuna sisällä nameja. Tölkki olikin ihan superjuttu, kun se oli luvallista riepoa riekaleiksi :D. Nii ja autto myös tilan rajaaminen sekä mahdollisten kohteiden minimointi...

TIINA kirjoitti...

metka tosiaan. O.o
no ei tää onneksi jokapäiväistä ole. kerta viikkoon näköjään menee neidolla hermot. :D

meillä on kaikki patsi kongi ollut käytössä ja pahvilaatikot todella hitti juttu. :) ja kongin hain tänään, saapa nähdä mitä tykkää. vaikka ihan aamupala ei mahdu sinne vaikka XXL onkin kooltaan. :DDD

maisamiisa kirjoitti...

Ihana rusina <3

Kuinka tylsää elämä olisikaan ilman koiria :D

Meillä viime jouluna nuorempi huitas lähes ½ kilon kalkkunan (koira itse painaa nelisen kiloa) napaan ihan muutamissa minuuteissa. Siinä oli kans masu aika pallona loppuillan :D

Karkureissut on kyllä aina ihan kamalia, etenkin kun tietää ettei nämä meidän ainakaan osaa varoa autoja yhtään. Sydän syrjällään saa olla kunnes koiruli on turvallisesti kotona. Onneksi teidänkin karkurin matka päättyi hyvin! :)

Jeanie kirjoitti...

Kongi on kätevä, oli meiän pelastus aikoinaan. Mä jotenkin nään sen ettei se aamis mahdu kongiin, sellanen sapuskaa tursuava kongi viskattuna Ruususelle :DD. Voihan sinne tietty vaan osankin sapuskasta laittaa :). Mosselle 6kg ei ollu ongelmaa laittaa sinne niitä aamunapuja turvotettuna...

Toivotaan että kongi auttaa pureskeluintoon!